Aarno Sipari

​

Ne olvatten kasvannu naapuruksen Viljam (Sipari) ja Mooses (Korjuslommi). Ourilaisethan asuvatten siä Ourin niämel ain kahreksaatoistayhreksääkymmenee yhreksää. Siint Ourin niämesthää ne sen ouri-nimenkii saivat. No niin, siin ne Viljam ja Mooses sotivat ja sopivat. Mooses oli sellain täyteläisen oloinen jo lapsest ast ja kun ol housut niin kuin muillakii oli ne vähä ahtaat. Kun ne pojat siin leikissää suuttuvatten huus Viljaam: Sinä olet se Viipurin pinkkapöksy, sinä olet se Viipurin pinkkapöksy. Mooses taas kipitti niämellee ja huus vastaa: Sipar sapar savihousu, Sipar sapar savihousu. Mut yleenshää ne hyväst sopivatten ja Viljaam tykkäs Mooseksest. Olisko toi siit johtun siint että sil Mooseksel ol sellain kimakka valsettiääni ja Viljaamhaa ol kova korjan musiikin perään. Sithää toristaa sekii, et se siitten rikastuttuaa osti kaupunnin kirkkoo uuret urutkii, ne joil se Lapinsara viäläkii soittelee.

No ain vähä yksyttää täst pääaiheest. Silviisii se kuitenkii kävi et Mooses pääs siihen Saarberin tulliluuppii ja siint tul ensimmäinen kuarsalolainen puplikaani, jonka jälkii on niin monta Kuarsalosta seurannu. Hietaapajal viäl silloo vähä lunreijattii ja Viljaam sano Moosest silloo nuukkariks. Siitten Mooses pääs piaa Haapasaaree oikeaks vaktmestariks ja siält taas kaupunnin tullii. Eik Moosest enää silloo sanottu Ourin Moosekseks ei Korjuslommikskaa, mikä ol sen oikea kölli. Mooseslommiks sanottun ihran samaltaval kun Arvilommikii ja meitist tuntuu, että jos Mooses olis Kuarsaloo sen jälkee jäänny niin siint olis uuren kuarsalolaisen sukunimen isä. Sil kyl sekii on täytyn olla joku vähä merkityksellisempi ihminen se Arvi, josta se Arvilommi on alkuns saannu. Nyt kävi, ymmärräteks tyä, sil kalel et Mooseslommi ol jo kaupunniis kun Viljaam tul sinne. Hään ol sisäs siin Paskin rykin yläpualen talos, jonk se siit osti ittelleen. Siihenhää se sopi Viljaamkii korttiärii. Kun se Viljaam ol tääl pitän kauppaa niin rupes ne naapurit siinkii pitämää sellast pussikauppaa.

Mut siit kävi silviisii, et justis silloo laitto se Makarohvi suuren myllyn Räävelii. Viljaam pan sivjottivaatteet päällee, työns lompakkoohons kaik omans, Mooseslommin ja Aaron Siparin rahat ja reisas Räävelii. Siäl hään tek Makarohvin kans hyvät kaupat ja läks kotii.

Mooses tul naapurii kattomaa, kun näk sen kotii tulleen, ja kysy kuulumisii, mut Viljaam ol hiljanen. Ei se mitenkää näyttänny Mooseksel et Räävelii olis mitää hyvää kuulunnu. Näin niinkun huammen se siit meni sen Mooseksen luaks ja sano sil: Kuule hyvä naapur, ei täst yhteisest kaupanpirost tul mitää. Kyl meittiin pitää sinun kaa jakaa nää kaupat. Ota sinä jauhokauppa, minä otan pussikaupan.

Näin se sano sen tähren ettei Mooses olis luullu hänen Räävelis mitää hyvää aikaansaaneen. Ja tiäshää se senkii, ettei Mooses olis sit yksin voinnu rahottaakaa.

- Hassussaa, hassussaa, sano Mooses, nu sinä meinaat naapur pettää minuu. Viljaam vaan naureskel ja sano:
- Miten pettää, hyvä naapur, ota sinä siitten tää pussikauppa, niin minä otan jauhokaupan. Niinhää he siin siiten jähisivät ja vähä suuttuvattenkii, mut tulhaa siint sentää sovintokii ja silviisii se men, et Viljaamil jäi molemmat kaupat.
- Mut sikajauhot sinun tulee minul antaa niin kauan kun jauhokauppaa piät, hassussaa, sano Mooses.
- Saat, hyvä naapur, saat sikajauhot.

Tään viimmisenkii parakraavvin se Viljaam pit niin kauan kun Mooses eli. Kylhää ne haastaa, et Mooseksel olis ollu välist kolmekymmentäkii sikaa ain sen mukaa miten hyväst se hään näk sen Viljaamin jauhokaupan menevän, mut väsyhää se siit niiren sikoinkii pitämisee.

Siin ei näät Viljaamin auttan, jos meinas kontrahtinsa pitää, kun antaa Mooseksel jauhoi kun ei silloo ollu mitenkää sanottu monenk sijan jauhot pit antaa, sen kun vaan sikajauhot.

Silviisii ne kaks naapurust vähä vetivätten nenäst toisiaa.