Kuorsalo – urheilun suursaari

Pekingin olympialaisia tässä pelonsekaisin tuntein odotellessani olen löytänyt  hyvän keinon rauhoittaa mieleni. Katson ajassa taaksepäin. Sieltä, urheilun historiasta, löytyy Suomen suurvalta-aika. Kun nyt suksi ei oikein luista ja mäkikotkammekin näyttävät kuolleen sukupuuttoon, usko saa vahvistusta menneisyyden muistelusta.

Sekä isäni että äitini suvut ovat ikiajat (1300-luvulta) eläneet Kuorsalossa, saaressa joka nykyisin on Haminan kaupunginosa, sitä ennen Vehkalahden kylä ja vielä sitäkin aikaisemmin, 1500-luvun loppupuolelle asti, Viipurin linnan alaisuuteen kuulunut saari. Viime sotien jälkeen, kun Virolahti menetti omat saarensa Pitkäpaaden ja Paation Neuvostoliitolle, Kuorsalo ja Tammio jäivät rajan tälle puolelle Suomen itäisimmiksi asutuiksi saariksi. Läheltä siis piti, mutta sain kuin sainkin viettää lapsuuteni ja nuoruuteni onnelliset kesä- ja talvilomat 1940- ja 50-luvuilla Kuorsalossa yhden vanhapiikatätini (ent. Summan kartanon sisäkkö) ja kahden vanhapoikasetäni (luotsi ja merivartija) luona. Meillä oli ikäeroa puolisen vuosisataa, joten informanttieni ansiosta aikaikkunani oli avoinna aina sortovuosiin asti. "Muistan" esimerkiksi miten ns. vallankumous puhkesi Pietarissa ja Karin Bruunin esittely hovissa debytanttitanssiaisineen ihanassa vaaleanpunaisessa puvussa jäi pitämättä, mutta pako Summaan onnistui! -  Kun sitten myöhemmin tarvitsin uskontoantropologiselle kylätutkimukselleni kohteen, arvata saattaa minkä kylän valitsin. Aiheesta josta nyt kirjoitan, saaren uskomattomasta urheiluhistoriasta, sain käsiini mainion dokumenttipaketin, kun kotoa vanhasta Tommolasta komeron kätköistä löytyivät Voimistelu- ja urheiluseura Kuorsalon Saarenpoikien pöytäkirjat. Ne oli seuran toiminnan loputtua siististi käärinyt paketiksi Saarenpoikien viimeinen sihteeri, luotsisetäni Väinö Sipari.

Niin kuin kaikkialla Suomessa myös Kuorsalossa alkoi autonomian vallitessa 1800-luvulla ennennäkemätön, myönteinen kehitys. Luontais- ja omavaraistaloutta oli saaressa jo aiemminkin pönkitetty rahalla, jota oli saatu kalastuksesta, seprakaupasta virolaisten kanssa, kivikaupasta mm. Pietariin sekä luotsauksesta. Uutta oli nyt virallisesti sallittu talonpoikaispurjehdus ja se, että aikaisemmin "kruunun perämiehille" maksetut korvaukset olivat muuttuneet kunnollisiksi luotseille maksetuiksi palkkatuloiksi. Rahatalouteen siirtymistä lisäsi Kotkan kaupungin synty ja Kotkan seudulle syntynyt sahateollisuus.

Taloudellisen hyvinvoinnin kanssa kasvoi henkinen hyvinvointi ja usko valoisampaan tulevaisuuteen. Kansallisuusaate ja suomalaisuusaate vahvistuivat ilman että olisi kapinoitu keisarinvaltaa vastaan.

Kuten melkein jokaisesta Vehkalahden kylästä myös Kuorsalosta puuttui kansakoulu, jota kovasti tarvittiin. Kun sitä eivät kuorsalolaiset eivätkä myöskään tammiolaiset monista anomuksistaan huolimatta seurakunnalta tai kunnalta saaneet, ne perustettiin itse. 1891 aloitti toimintansa Tammion koulu ja 1895 "Kuorsalon ylempi sekakansakoulu", molemmat ilman kunnan tukea. Valtiolta saatiin avustusta opettajan palkkaukseen, mutta mm. koulukiinteistön ja maatilan koulua varten hankkivat kyläläiset itse erilaisilla keinoilla. Eniten varoja saatiin manttaalirahoista sekä kesäjuhlien ja arpajaisten tuotoista. Niillä hankittiin myös vuoden 1866 kansakouluasetuksen edellyttämä kyläkirjasto. Ja se olikin valittu asiantuntemuksella ja hyvällä maulla. Kirjojen valinta ja osto oli uskottu kansanrunoustieteen professori Kaarle Krohnille, Vilniemen kartanon vävylle, joka perheineen ja ystävineen harrasti purjehdusta ja vieraili usein saarella. - Sivistyksen arvostuksesta saaressa kertoo sekin, että Haminan suomenkielisen oppikoulun perustajien joukossa oli ainoana kylänä Kuorsalo.

Miksi näin laaja johdatus itse aiheeseen eli kuorsalolaisten mahtaviin suorituksiin laduilla, mutkamäissä ja vesillä? Siksi, että olennainen onnistumisen edellytys elämässä yleensä ja urheilussa erityisesti on terve sielu terveessä ruumiissa ja terveen sielun ydin, itsetunto. Itsetunto jos mikä oli saarelaisilla kohdallaan. Siltä pohjalta syntyi myös merkillinen päätös talvella 1889: päätettiin panna pystyyn hiihto- ja mäenlaskukisat!

Ne olivat KYMENLAAKSON ENSIMMÄISET HIIHTO- JA MÄENLASKUKILPAILUT ja ne pidettiin Kuorsalossa 24.3.1889. Hiihtomatkan pituus oli 12 virstaa. Viis siitä, että kilpailuissa oli osallistujia vain viisi, ja viis siitä, että kolmoisvoitot molemmissa lajeissa menivät Kuorsaloon. Olennaista on, että kilpailuissa oli mukana upouusi laji, mäenlasku. Suomen ensimmäiset mäenlaskukilpailut oli pidetty Helsingissä Katajanokalla vain kolme vuotta aikaisemmin, 9.3.1886. Niissä kilpailuissa merkittävää oli ollut norjalaisen asiantuntijan mukanaolo ja opastus, sillä toistaiseksi vain Norjassa oli harrastettu mäkihyppyä.

Miten on selitettävissä, että norjalaista uutuutta nyt kokeiltiin Kuorsalossa? Lajihan vaatii aivan erilaiset suksetkin kuin hiihto, joka tuolloin oli tasamaahiihtoa hyvin pitkillä ja hyvin kapeilla suksilla. Luulenpa olevani oikeassa, kun uskon selityksen löytyvän Kotkaan vuonna 1872 perustetusta "Norjan sahasta" jonne  Hans Gutzeit oli tuonut mukanaan Norjasta ison joukon ammattitaitoista työvoimaa perheineen. Näiden norjalaisten kanssa kuorsalolaiset solmivat tuttavuuksia - äitini suvussa jopa kaksi avioliittoa! - ja olisi pikemminkin ollut ihme, jos mäkihyppy EI olisi tullut tutuksi saaressa.

Mäkihyppy näyttää kuitenkin jääneen Kuorsalossa vain kertakokeiluksi. Hiihto sen sijaan oli tullut jäädäkseen niin kuin muuallakin naapurikylissä sekä Virolahdella että Vehkalahdella. Aluksi Kuorsalossa liikuntaharrastusta edisti Nuorisoseura joka saareen perustettiin 1903. Voimistelu- ja urheiluseura Kuorsalon Saarenpojat syntyikin ensin nuorisoseuran yhteyteen, mutta vuonna 1907 se itsenäistyi - tosin väärällä nimellä, koska jo vuonna 1910 perustettiin Saarenpoikien naisosasto! Samana vuonna nuorisoseuralle tehtiin talkoovoimin oma seurantalo, ja niin oli mahdollista harrastaa mm. voimistelua sisätiloissa ja eri urheilulajeja ulkona. Yleisurheilu oli kovassa suosiossa vuosisadan alkuvuosikymmeninä ja into senkun lisääntyi suomalaisten olympiamenestysten myötä Tukholmassa ja Antwerpenissa.

Tasamaahiihdon kaudella vehkalahtelaiset hiihtäjät olivat huippuluokkaa, jopa ME- tasoa. Vehkalahden Veikkojen nelimiehinen joukkue hiihti Turussa maaliskuussa 1913 4 x 15 km hiihdossa maailmanennätyksen ajalla 3 tuntia 30 minuuttia 40 sekuntia. Tätä ennätystä ei koskaan pystytty rikkomaan; se pysyi voimassa tasamaahiihdon loppumiseen asti 1920-luvulla. Yksi nelikon hiihtäjistä oli Evert Mäkelä Saarenpojista. Hänen henkilökohtaisista menestyksistään parhaimmat olivat SM-pronssimitalit vuosina 1911 ja 1912. Evertin veli Onni Mäkelä kilpaili vuosina 1915-1919. Hänen uransa kruunattiin kultamitalilla vuonna 1919 Haminan SM-hiihtojen 30 kilometrin matkalla. Kilpailussa hän löi yli kahdella minuutilla hiihtokuningas Santeri Tasan, joka joutui tyytymään hopeaan. - Eikä siinä vielä kaikki! Veljessarjan nuorin, Arvo Mäkelä, voitti 30 kilometrin SM-kultaa vuonna 1922. - Löytyykö Suomesta toista yhtä voittoisaa veljessarjaa?

Nyt on ihan pakko tarkastella Kuorsalon karttaa. Evert, Onni ja Arvo Mäkelä asuivat Itäpuolella, joka on saaren itärannan osakylä. Muita osakyliä ovat Leerviikki saaren länsirannalla ja Vekka, Moosenmäki, Tallouri ja Muusouri saaren pohjoisrannalla. Nämä osakylät olivat syntyneet 1800-luvulla, kun käytännöllisistä syistä oli hakeuduttu saaren sisämaasta Vanhastakylästä ulkorannoille ja erityisesti Vekanlahden tuntumaan. Nyt törmätään todella hämmästyttävään ilmiöön: eivät vain Evert, Onni ja Arvo Mäkelä asuneet Itäpuolella, sieltä olivat kotoisin kaikki muutkin saaren urheilusuuruudet. Mäkelän naapurissa Lommin Riston talossa syntyi Veikko Lommi, sitten satakunta metriä eteenpäin Lommin Taavin talossa Oiva Lommi ja samassa pihapiirissä "Korjus-Saskan" talossa sekä Eino Kalpalan äiti että Tapio Korjuksen isä.

Tapio Korjus, josta ensin piti tulla hiihtäjä mutta josta tuli keihäänheiton kultamitalimies Söulissa 1988, lienee tuttu suurelle yleisölle ja ehkä laskettelun harrastajille myös Kalpalinna. Se on saanut nimensä Kalpalan veljeksistä, Einosta ja Osmosta, jotka olivat laskettelun uranuurtajia Suomessa ja Eino Kalpala lisäksi voittoisa kilpailija.  Mutta keitä ovat Veikko Lommi ja serkkunsa Oiva Lommi? Veikko Lommi alkoi harrastaa kilpasoutua Sunilan Soutajissa palattuaan jatkosodasta. Sodan aikana alla oli ollut moottoritorpedovene, nyt vene muutui perämiehettömäksi neloseksi. Sellaisella Sunilan Soutajat osallistui jo Lontoon olympialaisiin 1948, jossa Veikon omien sanojen mukaan "englantilaiset herrasmiehet järjestivät meille sellaisen radan, jolla menestys oli mahdoton". Revanssiin tarjoutui tilaisuus seuraavissa olympialaisissa Helsingissä 1952. Siellä Sunilan perämiehetön nelonen, jossa tahtiairoa souti Veikko Lommi ja toista airoa miehistöön kuuluva serkkupoika Oiva Lommi, sai pronssimitalin. Veikko Lommi oli mukana vielä Rooman kisoissakin, mutta silloin soutuliiton valmentajana.

Yritetäänpä etsiä syitä ja selityksiä kuvatulle Itäpuoli-ilmiölle. Ensiksikin on muistettava miesten jakautuminen aikajanalla kahteen ryhmään. Mäkelän veljeksistä kaksi vanhinta loisti jo ennen I maailmansotaa ja sen aikana ja nuorinkin 20-luvun alussa. Jälkimmäinen joukko kunnostautui vasta toisen maailmansodan jälkeen ja heistä Tapio Korjus kun oli kulunut yli neljäkymmentä vuotta sodasta. Selittääkö sukulaisuus miesten menestyksen? Mäkelän veljessarja ei ole sukua II-ryhmälle, mutta tätä joukkoa yhdistää läheinen sukulaisuus: kaikki ovat samaa Korjuksen sukua. Sekä Veikko että Oiva Lommin isoäidit, jotka olivat sisaruksia, olivat molemmat Korjuksia.

Mutta myös Mäkelän pojilla saattoi olla tärkeä, geenejäkin merkittävämpi, yhteys Korjuksiin Se oli SUKSIRASVA. Korjus-Saska, Tapio Korjuksen isänisä, oli vuosisadan alkupuolella tunnettu ja tunnustettu suksivoiteiden tekijä. Tiedetään, että sen ajan menestyneimmistä hiihtäjistä monet Suomessa ja jotkut ulkomaillakin luottivat Aleks Korjuksen suksivoiteisiin. Oli todennäköistä, että niin tekivät myös naapurin pojat Evert, Onni ja Arvo.

Menestystä Pekingiin sekä urheilijoille että huoltojoukoille 2022 toivottaa ja toivoo

Marjatta Astrén Kuorsalo-Seurasta 18.1.2022