Yleisesitykset:

Toim. Harri Nopanen

Esihistoria:

Asutus ja väestö:

Kuorsalon asujaimisto isonvihan jälkeen.

Paikannimistö:

Hautausmaa:

Elinkeinot:

-Kauppamerenkulku.
-Kivenlouhinta.
Metsästys.
-Suksisepät
-Talonpoikaispurjehdus
-Vesiliikenne

Maanomistus:

-Isojako ja ensimmäinen halkominen

Koululaitos:

-Kinkerit ja kiertokoulu

Sota-ajat:

-Iso- ja pikkuviha
-Sisällissota 1918

Vapaa järjestötoiminta:

-Kuorsalo-seura
-Käsityöseura
-Martat
-Metsästysseura
-Naisvoimisteluseura
-Nuorisoseura
-Raittiusseura
-Suojeluskunta- ja Lotta-toiminta
- Woxi-Weikot

Tarinat ja henkilöt:

KUORSALON NUORISOSEURAN 30-VUOTISTAIPALEELTA

(Historiikin laatinut ja juhlassa esittänyt ylioppilas Kauko Korjus. Kirjoitus julkaistu Maaseudussa 4. ja 8.7.1933)

Tarkoitukseni on seuraavassa luoda lyhyt silmäys juhlivan seuran menneisiin vaiheisiin. Esitys ei mitenkään pyri olemaan täydellinen eikä tyhjentävä riippuen käytettävänä olevan lähdeaineiston niukkuudesta, yritän kuitenkin luoda jonkunlaisen kuvan.

Viime vuosisadan lopulla ja tämän vuosisadan alussa, jolloin aatteelliset harrastukset – voi sanoa – kulkivat ilmassa, alkoi jonkun seuran perustamisajatus elää Kuorsalonkin nuorten mielissä. Aluksi ei tiedetty mistä alkaa, mutta vähitellen suuntaviivat selvenivät, ajatus kiteytyi ja 17. päivänä helmikuuta 1903 pidettiin ”Kuorsalon Nuorisoseuran” perustava kokous. Puheenjohtajana mainitussa kokouksessa toimi hra Antti Lehto ja ilmoittautui seuraan 39 jäsentä. Sääntöjä vastasyntyneen tulevan toiminnan ohjeiksi laatimaan valittiin 6-henkinen toimikunta 24. päivänä samaa kuuta. Oli jo päästy niin pitkälle, että sääntökomitea voi jättää laatimansa ehdotuksen seuraavan kokouksen tarkistettavaksi. Se hyväksyi ja vahvisti ne. Samassa kokouksessa valittiin ylijohtajaksi ylioppilas Alfred Sipari ja seuran esimiehen arvon sai Taavi Sipari. Alussa kuten ymmärrettävää onkin seuran toiminta näyttää olleen melko vilkasta ja innostus asiaan suuri. Sitä todistaa mm. 1. päivänä maaliskuuta pidetyn kokouksen pöytäkirja, joka sisältää mm. seuraavaa: 1) keskusteltiin talon vuokraamisesta seuralle ja jäi asia johtokunnan huoleksi. 2) Päätettiin perustaa seuralehti ”Taimi” ja sen toisena osana ”Ilopilleri” huumorista huolehtimaan. Asian eteenpäin vieminen jäi muodostetun 5-henkisen toimituskunnan huoleksi. Lisäksi päätettiin perustaa voimisteluseura ja 4-miehinen kvartetti. Viimeksi mainitun johtajaksi tuli Antti Leino. Kuten tästä huomaa eteenpäin rynnistys alkaa melko leveällä rintamalla. Myös keskustelukysymyksiä alustettiin melkein jokaiseen seuran kokoukseen. Pohdittiin mm. tanssin vahingollisuutta pääsemättä kuitenkaan yksimielisyyteen. 6. päivänä maaliskuuta 1903 tehtiin rohkea päätös: Seuralle on saatava oma talo. Ajatus oli lausuttu julki. Se iti ja kypsyi ja johti lopulta suureen täyttymykseen, kuten myöhemmin tulemme näkemään. Toistaiseksi kuitenkin oli seuran asuttava Risto Siparilta vuokraamissa huoneissa. Vuokraa maksettiin 20:- vuodessa.

Kun nyt oli päästy hyvään alkuun, synnytystuskat kärsitty, etsi toimintahalu uusia ilmenemismuotoja. Päätetään pitää kesällä kansanjuhla ja valitaan sitä varten erikoinen toimikunta. Näihin aikoihin seuran piirissä myös havaitaan ensimmäinen kuolema tai paremminkin kuolemantuomio. ”Ilopilleri” on syyllinen ja saa se näin kovan tuomion, koska on horjahtanut henkilökohtaisiin solvauksiin. Muutenkin harrastetaan tapojen puhtautta. Kielletään mm. tupakanpoltto seuran yleisissä kokouksissa. Kun nämä kurinpidolliset kysymykset on ratkaistu, rynnätään eteenpäin. Perustetaan käsityöseura ja naisvoimisteluseura. Näiden molempien johtajaksi tulee kansakoulunopettajatar Naimi Lehto. Tähän päättyykin talvikauden toiminta. Seuraa kesä, jonka aikana hengähdetään ja lepäillään. Edellä mainittu kansanjuhla kuitenkin pidetään. Siitä saaduista varoista lahjoitetaan 20:- Kuorsalon kansakoululle. Loppu talletetaan seuran tilille pankkiin.

Syksyn tullen, kun seuran jäsenet kotiutuvat alkaa toimintakin taas vilkastua. Aletaan puuhata lukutupaa. Kokouksessa, jossa tästä asiasta keskusteltiin, syntyi vakava riita siitä, hankitaanko puheenjohtajalle nuija vai ei. Käytetään runsaasti puheenvuoroja ja lopulta on turvauduttava äänestykseen. Nuijan vastustajat voittavat.

Puheenjohtaja jäi siis ilman nuijaa, mutta pahempaa kuin tämä oli se, että perustettavaksi aiottu lukutupa oli vähällä jäädä ilman huoneistoa. Kansakoulun käsityöhuonetta, jota oli ajateltu, ei saatu ja siksi oli nyt kiireen kaupalla ryhdyttävä etsimään sitä muualta. Pian tämän jälkeen voitiinkin jo huoahtaa ja sanoa: Työ tehty on, ma pääsin voittajaksi. Huone vuokrattiin Risto Lommilta. Sen Kerberokseksi tuli Hilda Sipari.

Eipä ollut kirjallinenkaan harrastelu kuollut. Se oli elänyt Taimi-lehden muodossa ja sen että tuo taimi oli elinvoimainen voi päättää siitä, että vuoden 1904 alussa jaettiin palkintoja parhaista kirjoituksista. Ensimmäisen palkinnon sai silloin Topi Sipari, toisen Mooses Sipari ja kiitosmaininnan Hilda Mäkelä.

Eikä tämä kerta olut viimeinen, kun palkintoja jaettiin. Valittiin erikoinen palkintolautakunta, jonka tehtäväksi jäi kirjoituksen arvostelu. Ei kuitenkaan oltu niin epäitsekkäitä, kuin miltä näytti. Pukinsorkka pisti esiin siinä, että täten aiottiin ihmisiä houkutella suurempaan kirjoitusraivoon ja taimi siten lehtimään ja viheriöimään yhä kukkeampana.

Vuoden 1904 alussa oli myös hallinnollisia vaikeuksia, kun seuran entinen esimies Taavi Sipari erosi virastaan. Hänen tilalleen valittiin Aleksanteri Arvilommi, joka hoitelikin sitten esimiehen olematonta nuijaa moniaita vuosia.

Orastava raittiusliike sai sekin kannattajia seuran jäsenistä. Perustettiinpa erikoinen raittiuspiirikin, johon sääntöjen vahvistamiskokouksessa liittyi 22 henkilöä. Samoihin aikoihin talvella 1904 pantiin toimeen rahankeräys Punaisen Ristin hyväksi.

Ilopillerit olivat toisten mielestä jo tarpeeksi kauan nukkuneet ja vaativat herättämistä. Murjottajat kuitenkin olivat enemmistönä ja huumorin pitäjä sai kääntää kylkeä. Ei sentään kaikesta huvista luovuttu. Kesäjuhla vietettiin oikein vanhaan suurenmoiseen tyyliin ja koska ei ollut tarpeeksi suurta huonetta ihmisten rakentamaa, mentiin jumalan katottomaan tupaan ja vietettiin juhla kipparin Riston pihamaalla.

Näihin aikoihin tuntuu harrastus olleen hiukan laimeata, lukutupaakaan ei käytetä, vaikka onkin se nyt siirretty seuran omaan huoneistoon. Myös Taimi-lehti, vaikka sen toimitusta on uhattu erottamisella, ellei lehti ala ilmestyä säännöllisemmin. Syynä laimeuteen on ehkä toimivien jäsenten vähyys, koska pohditaan keinoja vanhemman väen innostamisesta mukaan.

Huhtikuussa 1905 seura muutti kotia siirtyen tällöin Maria Korjuksen huoneisiin. Se tunsi ehkä kuitenkin yksinäiseksi, koska useampaan otteeseen talven kuluessa pohdittiin kysymystä lähempien suhteiden solmimisesta naapuriseurojen kanssa. Tultiin siihen tulokseen, että olisi ryhdyttävä tekemään vierailumatkoja ja lähetettävä edustajia toisten seurojen kokouksiin. Ennen kaikkea muuta kuitenkin ajatus oman kodin hankkimisesta elähdytti kaikkia, ja rakennusrahaston kartuttamiseksi päätettiin järjestää arpajaiset kesällä 1905. Jo huhtikuussa valittiin toimikunta arpajaisia varten ja seuran naiset tarjoutuivat ompelemaan arpajaisvoittoja. Tällä kerralla arpajaishanke kuitenkin jostain syystä raukesi.

Juuri nykyisenä ajankohtana lienee mielenkiintoista todeta, että aikaisemminkin valtiolliset kysymykset ovat olleet päivän polttavia. Niinpä 1905 10.12. toimitettiin äänestys seuran valtiollisen kannan määräämiseksi.

Vuodeksi 1906 valittiin esimieheksi Topi Sipari ja ylihoitajaksi Taavi Sipari. Vuosikokouksessa myös pohdittiin nukahtaneen Taimi-lehden henkiin herättämistä. Sille valittiin toimituskunta ja lausuttiin toivomus lehden ilmestymisestä joka kokoukseen. Laskiaisena tehtiin seuraretki Ravijoelle. Jotta kirjallisuuden harrastus elpyisi, alettiin hommata kirjastoa. Nyt sukeltaa uudelleen esille edellisenä vuonna karille ajautunut arpajaishanke, ja päätetään se tällä kertaa viedä läpi väellä ja voimalla. Voittojen valmistamista varten perustetaan sekä nais- että mieskäsityöseurat. Jo heti perustamisvaiheissa ilmennyt urheiluharrastus ei sekään ole kuollut, ja nyt aletaan öljyä tuleen. Päätetään nimittäin hankkia sekä miehille että naisille hiihtokiertopalkinto. Aie toteutuu, ja jo samana talvena niistä ensi kerran kilpaillaan. Muutenkin tuntuvat seuran jäsenet näihin aikoihin olleen todellisen urheiluhengen läpitunkemia, koska tuomitaan mm. kahvinjuonti vahingollisena hermostolle.

Ukko Snellmaniakaan ei unohdeta. Hänen 100-vuotispäiväänsä juhlitaan komeasti. Muutenkin pohditaan toiminnan vilkastuttamista liittämällä enemmän hupia ohjelmaan. Niinkin vieras asia kuin kalastuskunnan perustaminen tulee esille seuraavassa kokouksessa ja päättyy keskustelu alustuksen laatimiseen kyläkunnan kokoukseen. Tämä paneekin pisteen 1906 vuoden toiminnalle. Seuraava talvi aletaan Runebergin päivän vietolla. Myös yleinen iltama vietetään ja hiihdetään kiertopalkinnoista. Arpajaisten hommaaminen jatkuu yhä ja alkaa nyt kiteytyä toteutumiseksi. Päätetään myydä 300 arpaa á 25 p. Myöhemmin, kun siivet tuntuvat kannattavan, lisätään arpojen luku 10.000 kpl:ksi. Muutenkin seura elää nousukautta, toiminta on vilkasta. Sitä todistaa mm. se, että naapurisaaresta, Pyötsaaresta, liittyy seuraan jäseniä. Arpajaisia varten pannaan toimeen voittojen keräys. Saman tien levitetään eri kustantajien kirjallisuutta. Oma lukutupa kuitenkin potee veren vähyyttä ja kuolee pian tämän jälkeen. Taimi-lehti sen sijaan oli saanut uutta eloa.

V. 1907 voimisteluseura eroaa Nuorisoseurasta jatkaen toimintaansa itsenäisenä seurana, jolle myönnettiin oikeus käyttää Nuorisoseuran kalustoa. Muitakin järjestelyjä pannaan toimeen. Nuorisoseura mm. vaihtaa jälleen huoneistoa siirtyen Iida Siparin suojiin.

Kesällä vihdoin pidetään nuo kauan hankkeilla olleet arpajaiset, ja kiitos niiden suoman kukkaron paksunemisen asetettiin 5-henkinen komitea rakennusasiaa eteenpäin viemään. Seuraavan vuoden (1909) alussa se voikin työnsä tuloksena esittää rakennuspiirustukset. Varsinaista rakennustyötä varten valitaan nyt 9-henkinen toimeenpaneva komitea, jonka tehtäväksi mm. tontin hankkiminen tulevalle talolle. Se myös valtuutettiin ottamaan rakennuslaina seuran nimeen ja lähettämään keräyslistoja. Talvella pidetty yleinen iltama kartutti sekin osaltaan rakennusrahastoa. Kesällä pidetään uudet arpajaiset, nyt jo rakenteilla olevaa taloa varten. Muutenkin seuran jäsenet avustavat rakennustöissä. Omien puuhien ohella ehdittiin sentään avustaa toisiakin. Kerätään varoja mm. Salo-Miehikkälän Nuorisoseuran taloa varten.

Vaikka talohomma onkin kaiken keskipiste, ei unohdeta muutakaan. Talvella vietetään Kalevala-juhla ja yleinen iltama. Tavaksi tullut ”pokaalihiihto” myös suoritetaan, mutta sitten taas käydään käsiksi talonrakennukseen. Isäntämiesten sympaattisuutta koetellaan hirsien keräyksellä ja muutenkin toimitaan niin ripeästi, että syksyllä 1910 voidaan aloittaa sisustustyöt ja näyttämön kuntoonpano. Tarpeellisten varojen hankinta on 10-henkisen komitean huolena.

Kun talo nyt vihdoinkin on saatu, täytyy tälle saada myös järjestyssäännöt, joiden laatiminen jää erikoisen valiokunnan tehtäväksi. Keskustellaan jo vihkiäisjuhlankin vietosta, mutta se jää vielä toistaiseksi.

V. 1911 alussa vuokrattiin talo Saarenpojille voimisteluharjoituksia varten. Muusta sen vuotuisesta toiminnasta ansaitsee maininnan useampien nuorisoseurojen yhteisesti pitämä iltama Kuorsalossa, yleinen iltama Nuorisoliiton hyväksi ja hiihtokilpailut. Kevään tullen talo luovutettiin käsityökurssien käytettäväksi. Kesällä 1912 pidettiin taas arpajaiset, nyt siis jo kolmannet järjestyksessä. Muutenkin seura elää nousukautta, mikä on luonnollista. Onhan se nyt isäntä omassa talossa. Näyttämön valmistuminen tekee mahdolliseksi näytelmien esittämisen, mihin innolla ryhdytäänkin. Alkajaisiksi tarjotaan Minna Canthin ”Murtovarkaus” talvella 1912. Samana talvena vietetään vielä kaksi muutakin iltamaa, oma yleinen iltama ja toinen varojen hankkimiseksi Kymenlaakson kansanopistolle, kuten pöytäkirjasanonta kuuluu. Keskusteltaessa kannatuksen myöntämisestä perustettavalle puhujarahastolle sukeltaa esille kysymys kiertävien seuralehtien perustamisesta. Asia saa lämpimän kannatuksen osakseen ja aluksi lähetetään oma, nyt jälleen kasvun alkuun päässyt ”Taimi” kierrokselle 2.3.1913.

Talvella 1914 pantiin toimeen jäsenten keräys Suomalaisuuden Liitolle. Samaan keräykseen osallistui myös velipuoli ”Saarenpojat”. Yleinen iltamakin saatiin pystyyn, vaikka muuten vallitsi yleinen haluttomuus. Eikä ihmekään. Olivathan maailmansodan ukkospilvet purkaneet ensimmäiset salamansa, ja sähköinen jännitys oli kyllin suuri vangitakseen puoleensa kaiken huomion. Lamaannusta ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä jo seuraavana vuonna toiminta jatkui entiseen tapaan. Hiihdettiin traditioihin kuuluva ”pokaalihiihto”, näyteltiin ja järjestettiin iltamia, luotiinpa uuttakin. Päätettiin nimittäin alkaa kotiopinnot. Asiaa eteenpäin viemään valittiin erikoinen toimikunta. Naapureillekin ehdittiin ojentaa auttava käsi myymällä mm. Räisälän Nuorisoseuran arpoja. Kesällä vietettiin yhteinen kesäjuhla Saarenpoikien kanssa.

1916 alussa seura sai uudet säännöt, koska entiset olivat vanhentuneet. Talvella vietettiin yleinen iltama, jonka ohjelmistoon kuului mm. näytelmä ”Roinilan talossa”. Perheiltamissa oli keskustelukysymyksiä kotiopintotyöstä. Myös kotiseututyö alkoi saada kannatusta.

Vuoden 1917 vuosikokouksessa toteaa silloinen historioitsija seuran toiminnan olleen melko vilkasta oloihin ja aikaan nähden. Valittaa kuitenkin tanssin ja leikin pyrkivän liiaksi etualalle. Emme puolestamme tahdo lisätä tähän mitään, vaan piirrämme pisteen ja siirrymme uuteen vuoteen 1918. Luonnollisestikaan ei seuratoiminta tuolloin kansamme historian mustan ja samalla valkean lehden kääntyessä – voinut olla vilkasta. Tähän vaikutti osaltaan myös se, että jo edellisenä vuonna oli kuolema korjannut useita seuran johtavista henkilöistä. Olihan manan majoille siirtynyt mm. seuran monivuotinen esimies Rudolf Mäkelä. 17.3. – 13.5. ei ollutkaan minkäänlaista toimintaa. Kun se jälleen alkoi, se alkoi seppeleen laskulla. Seura lausui siten jäähyväiset kansalaissodan uhrialttarille, verensä vuodattaneelle Arvo Siparille.

Se oli kuin piste ikävään tarinaan ja sen jälkeen alkoi elämä seuran piirissä ohjautua entisiin uomiinsa. Ikään kuin maininkeja edellisestä oli Viron hyväksi vietetty iltama talvella 1929. Myös Söyringin rahaston hyväksi vietettiin iltama ja myytiin ”kansan arpajaisten” arpoja. Urheiluharrastuksen virittämiseksi hankittiin uudet kiertopalkinnot hiihdossa sekä miehille että naisille. Taimi-lehtikin herätettiin eloon.

Kiitos laskeneen rahan arvon, oli nyt helppo maksaa seuran loputkin velat, jotka talon rakennus oli tuottanut. Kuten edellisestä huomaa, kehitys kulkee eteenpäin koko rintamalla, hiljalleen, mutta varmasti. Siitä ei näy paljon merkkejä, mutta maininnat, sellaiset kuin: näyttämöä suurennetaan, aletaan kotiopinnot ja kotiseututyö pöytäkirjoissa osoittavat, että on tahtoa ja halua kehittyä.

V. 1920 tehdään sopimus Suojeluskunnan kanssa, jonka mukana Suojeluskunnalle myönnetään käyttöoikeus Nuorisoseuran taloon.

V. 1921 seuran esimieheksi ensi kerran valitaan – nainen, Anna Sipari. Tämä kai on uuden ajan enne, joka kuitenkaan ei paljoa muuta seuran totuttuja latuja kulkevaa toimintaa. Mainittavia tapauksia: keräys Tavastilan Nuorisoseuran hyväksi, liittyminen Vehkalahden edistysseurojen järjestysrenkaaseen, varojen hankinta Snellmanin patsasta varten, kotiopintojen jatkaminen ja rahalahjoitus ”Kalevala-seuran äitien huoltokoti rahastolle”.

Seuraavien vuosien toiminta on tarkalleen edellisen kaltaista. Mainitsen kuitenkin vielä muutamia merkittävimpiä tapauksia, aikajärjestyksessä: v. 1922 tehtiin yhteinen retki Häppilään, jossa perillä oli yleinen iltama, 1924 toimitettiin voittojen keräys Kymenlaakson kansanopiston arpajaisia varten.

1925 taas käytiin Suur-Miehikkälässä hiihtämässä. Vuosittain on vietetty talvella yleinen iltama tai parikin, samoin kesällä kesäjuhla. Urheiluharrastus on kohdistunut yhä edelleen pääasiassa hiihtoon, mutta on viimeaikoina muukin urheilu alkanut saada kannatusta. Onpa seuramme joukkue jo ainakin kerran osallistunut seurojen väliseen viestinjuoksukilpailuun.

Viimeaikaisesta rakennustoiminnasta voi mainita viime vuosikokouksen päätöksen keittiön kuntoon laitosta. Rakennustyöt aloitetaan piakkoin.

Tässä ovatkin lyhyesti esitettyinä seuran 30-vuotisen taivalluksen ulkonaiset puitteet. Paljon maineikkaita tekoja niihin sisältyy, vaikka vailla ulkonaista loistoa, mutta eihän paljon voi odottaakaan seuralta, jonka toimivien jäsenten luku ei monesti ole kohonnut sormien lukua suuremmaksi. Olen kuitenkin varma, että moni nyt jo ehkä harmaantunut vanha jäsen kiitollisuudella muistelee sitä kehitystä, mistä on päässyt osalliseksi seuran piirissä toimiessaan.

Kuorsalon nuorisoseurantalo (kuvausvuosi ei tiedossa)

Kuorsalon nuorisoseura 30 vuotta

(Maaseutu 27.6.1933)

Kuorsalon Nuorisoseura vietti 30-vuotisjuhlaansa juhannuspäivänä omassa talossaan Kuorsalossa.

Haminan suojeluskunnan torvisoittokunnan soiteltua muutamia kappaleita johtajansa V. Häggqvistin johdolla, lausui herra Simo Sipari juhlayleisön tervetulleeksi. Opettajatar neiti Hilja Mäkelä lausui antaumuksella ja taidolla Eino Leinon runon Aika. Juhlivan seuran 30-vuotisketomuksen esitti herra Kauko Korjus.

Väliajan jälkeen, torvisoittokunnan jälleen soiteltua, piti juhlapuheen toimittaja Nestori Puhakka. Juhlaan saapuneet kirjeelliset onnittelut esitti herra Brynolf Lommi. Vapaan sanan aikana puhui herra Topi Sipari perustajajäsenten puolesta nuoremmalle polvelle. Seuran kansallispukuiset neitoset esittivät kauniita laululeikkejä.

Yleisöä oli erittäin runsaasti, sillä kotipaikkakunnaltaan poissa olevatkin saarelaiset olivat saapuneet kotisaareen, seuransa 30-vuotiseen juhlaan, joka oli kaikin puolin onnistunut.

Kävijät 1.8.2017 alkaen

Kuorsalo-Seura 2019

Kävijöitä 9.1.2012-31.7.2017 33.332kpl

Ota yhteyttä:

Mikäli sinulla on ilmoituksia, juttuja, kuvia tai muuta kysyttävää voit lähettää s-postin osoitteeseen kuorsaloseura@gmail.com tai lähetä viesti alla olevalla lomakkeella