Tuomo Silenti

​

Lisäpiirteitä Tupolev SB- lentokoneen alas ampumisesta Kuorsalon edustalla tammikuussa 1940

​

Neuvostoliittolainen keskiraskas pommikone Tupolev SB pudotettiin suomalaisten hävittäjien toimesta tammikuun 30. päivänä 1940 Kuorsalon lounaispuolelle. Klamilan ilmavartion talvisodan aikainen vartiopäällikkö suojeluskuntakersantti Lauri A. Raussi on käsitellyt tapausta muistelussaan vuodelta 1971. Tässä artikkelissa tuodaan esille lisäpiirteitä pommikoneen alas ampumisesta. Tiedot perustuvat pääosin Virolahden alalohkon esikunnan asiakirjoihin vuodelta 1940, Kalevi Keskisen & Kari Stenmanin vuonna 1989 julkaistuun kirjaan, Ilmavoimat talvisodassa, sekä silminnäkijöiden kuvauksiin.

​

Talvisota kosketti Kuorsaloa heti alusta lähtien. Jo sodan ensimmäisenä päivänä 30.11.1939 Ristniemen luotsiasema sai täysosuman palaen perustuksiaan myöten. Aseman aallonmurtaja vaurioitui pahasti ja Ourinniemessä sijainnut luotsi Emil ja Alviina Siparin asuma rakennus turmeltui käyttökelvottomaksi. Henkilövahingoilta kuitenkin säästyttiin. Sotapäiväkirjan mukaan koneet lensivät Mustanmaan yli ensin 13:n ja vähän myöhemmin 42 koneen muodostelmana kadoten Haminan suuntaan. Vihollisen radio suurenteli rauhallisen saarikylän ahdistelemisen lentokentän tuhoamiseksi.

​

Seuraavan kerran sota vavahdutti Kuorsaloa vasta kaksi kuukautta myöhemmin, kun tammikuun 30. päivänä 1940 klo 13.22 Suomen ilmavoimat pudottivat neuvostoliittolaisen SB-pommikoneen Kuorsalon lounaispuolelle Vieskerin loiston ja Raakinsaaren välille. Kuudensadan metrin korkeudella lentänyt kone ammuttiin pilveen siten, että Suomen ilmavoimien hävittäjät koukkaisivat pilven alta ja saivat konekiväärisarjoilla koneen tuleen. Ilmavoittotaulukon mukaan koneen pudottajiksi on merkitty kolme Fokker-lentäjää; vapaaehtoinen tanskalainen luutnantti E. Frijs sekä suomalaiset kapteeni E. Carlsson ja lentomestari Y. Turkka.

​

Vain SB-koneen ukrainalaisen kapteenin Aleksander Rakogonin onnistui pelastua. Hän pääsi laskuvarjolla jäälle n. 300 metrin päähän hylystä ja pakeni läheisen Raakinsaaren pohjoiskärkeen, josta Tammion suunnasta tullut Mustanmaan linnakkeen ErP 24:n hiihtopartio pidätti hänet. Vironvuorella toimineelta ilmavalvonta-asemalta havaittiin myös, että osuman saanut palava viholliskone alkoi menettää lentokorkeuttaan ja lähestyä jäätä. Niinpä Kuorsalon Leerviikistä Yrjö Arvilommin talosta lähti pieni sotilasosasto hiihtämään kohti konetta, mutta Houtereen päässä joukko pysähtyi nähtyään Mustanmaan partion jo ennättäneen koneen hylyn luo. Muut koneessa olleet miehistön jäsenet menehtyivät. Radisti, vääpeli Andrei Mitin ja vanhempi aliupseeri Aleksei Pashtshenko putosivat pirstoutuneen ja pahoin palaneen rungon mukana jäälle kuolleina. Ruhjoutunut ohjaaja luutnantti Smirnov löytyi läheltä Rääsouria Adolf Korjuksen norssiverkkopaikalta. Luutnantti oli saanut luodin kaulansa läpi eikä täten pystynyt avaamaan laskuvarjoaan.

​

Lentokapteeni Rakogonin alustavat kuulustelut käynnistettiin heti Kuorsalossa Tallourissa Arvin Saskan talossa (aik. kapteeni Siparin talo), jossa Kuorsaloon sijoitetut Virolahden alalohkon upseerit asuivat. Rakogon ilmoitti aluksi, ettei hänen kunniansa salli puhua sotilasasioista, mutta kertoi kuitenkin, että kyseessä oli ollut tiedustelumatka. Pommit koneessa olivat hänen mukaansa vain sen vuoksi, että säännöt vaativat niiden mukaan ottamisen kaikilla lennoilla. Rakogon kiisti, että neuvostoliittolaiset pommittavat sairaaloita ja siviiliväestöä, mutta että harhaosumia saattoi tulla. Itsevarmasti käyttäytynyt lentokapteeni oli ymmällä, mikä oli aiheuttanut hänen koneensa putoamisen ja syynä hän arveli olleen suomalaisen ilmatorjunnan. Lentäjien papereista ilmeni, että kaikki koneessa olleet olivat kommunisteja. Lentokapteeni Rakogon sanoi saaneensa sen käsityksen, että Suomessa on korkea kulttuuri ja hyvät olot. Lisäksi hän ihmetteli, miksei Suomi tee rauhaa ja suostu erittäin edullisiin ehtoihin. Todettakoon kuitenkin, että tässä vaiheessa Neuvostoliitto tunnusti vain Otto Wille Kuusisen johtaman Terijoen nukkehallituksen Suomen viralliseksi hallitukseksi eli minkäänlaisia virallisia rauhanneuvotteluja ei vielä käyty Rytin johtaman Suomen hallituksen kanssa.

​

Lentokoneen kappaleita ja muuta tavaraa oli jäällä n. 30 x 100 metrin laajuisella alueella: erivärisiä konekiväärin- ja valopistoolin panoksia, puoliksi palaneita turkissaappaita, rukkasia, päähineitä, pakkasnaamareita, karttalaukkuja, kalosseja, kolme pikakivääriä, Nagan rullarevolveri, muutama pistooli, karttoja, henkilöllisyyspapereita, kaksi laskuvarjoa sekä sirpaleiden joukossa repeytyneen ja palaneen laskuvarjon riekaleita. Hylystä löytyi myös useita kaasupulloja. Yksi punaiseksi maalattu puolimetriä pitkä säiliö sisälsi nestettä, joka ei ollut vielä jäätynyt seuraavaan päivään mennessä kahdessatoista pakkasasteessa. Säiliö haisi lievästi sinapille tuulen alapuolella. Puolen kilometrin päässä tapahtumapaikasta makasi kahdeksan sadan kilon lentopommia sekä lentokoneen moottorit. Lisäksi koneesta löytyi lentolehtisiä, joista yhdet oli otsikoitu seuraavasti: ”pyöveli Mannerheimin ja alik. Frimanin kirje”. Kuulustelujen jälkeen lentokapteeni Rakogon siirrettiin Virolahden alalohkon esikuntaan yövyttyään Kuorsalossa ja passitettiin sen jälkeen vankileirille. Surmansa saaneet neuvostoliittolaiset lentäjät haudattiin alas ampumista seuraavana päivänä Kuorsalon hautausmaan ääreen. Jäiden sulaessa pommikoneen jäännökset vajosivat meren pohjaan. Kuorsalon hauta tarjosi viimeisen leposijan myös niille kahdelle neuvostolentäjälle, jotka tuhoutuivat luutnantti Kyösti Karhilan pudotettua Messerschmittillä 19.7.1943 heidän syöksypommittajansa Pe-2:n Pyötsaaren eteläpuolelle Pukholman ja Viiholman väliin.