Lompkankalliolla eilen, 28. heinäkuuta koronakesänä 2021, se tapahtui. Suuri kiitos ja kunnia Kai Kiilavuorelle. Hän - ehkä Annansa kanssa - oli aikanaan kaivanut esiin Aimo Korjukselta vanhan saarelaispelin säännöt, tehnyt pelivälineet ja kutsunut koolle asiasta kiinnostuneita Kuorsalo-Seuran jäseniä. Niinpäpeli nyt tuli tunnetuksi muillekin kuin perhe Kiilavuorelle (Mauri Mäkelän jälkeläisiä, jos joku ei tiedä!), joka oli sitä omassa piirissään jo harrastellut.
Tiedot pelistä ennen eilistä olivat kovin niukat: sitä pelasivat ennen vanhaan miehet ja Lompkassa. Siinä kaikki.
Itselleni kirkastui vasta sääntöihin tutustuttuani, miksi linna oli juuri miesten peli. Pelissä on kysymys kahden keskenään taistelevan kaupungin eli linnan ("linna" on viroksi kaupunki!) valloittamisesta. Molempien "kaupunkien" (noin pari, kolme metriä kanttiinsa olevan rajatun alueen) keskellä on viidestä puisesta pulikasta koottu "patteristo", jonka vastapuoli pyrkii hävittämään käytettävissä olevilla aseilla. Aseita on kummallakin joukkueella vain kaksi; puolisen metriä pitkä pyöreähkö puinen"pommi" ja noin metrinen puukeppi, "rilli". Se joukkue voittaa, joka ensin onnistuu hajoittamaan patteriston viisi pulikkaa yli "kaupungin" rajojen. Jos joku pulikka jää rajalle, se nostetaan pystyasentoon kaatamisen helpottamiseksi. Pystypulikan nimi on "pappi". (Nimeä pohdiskellessani muistin, mitä 1890 syntynyt Aino-tätini kerran kitkerästi lausahti 1800-luvun papistosta: "Eivät ne täällä muulloin käyneet kuin papinottojen aikana!" - Maksettiinko "papilla" vanhoja kalavelkoja, kysyn vaan! Ja siltä varalta, että papinotto on tuntematon käsite, sillä tarkoitetaan vanhaa veronkantotapaa, jolla verot maksettiin luontaistuotteina.)
Linna on siis miesten sotapeli, ja maailman sivu sotiminen on ollut miesten asia. (Naiset ovat sitten saaneet korjata sotien seuraukset ja synnyttää uusia poikalapsia! Eikä juuri hämmästytä Kuorsalossakin tunnettu uskomus, että runsas poikien syntyminen on enne tulevasta sodasta!)
Entä miksi linnaa sitten pelattiin juuri Lompkassa? Yleensä ei löydy sellaista pelin edellyttämää riittävän tasaista alustaa kuin tasaiseksi louhittu Kuorsalon Lompkankallio on. Lompkia eli kivilouhoksia itäisen Suomenlahden rannikolta ja saarista löytyy lukemattomia - kiitos pietarilaisen kivikaupan - mutta tavallisesti louhintatöiden jäljet eivät täsmällisyydellään tai esteettisyydellään hurmaa.
Olisi verratonta, jos linnainnostus säilyisi. Se on hauska sosiaalinen tapahtuma, sopii vanhoille ja nuorille, miehille ja naisille, hyvä- ja rupukuntoisille ja erityisen hyvin stressaantuneille kiinteistönomistajille, joiden keväät, kesät ja syksyt ihan liikaa kuluvat talojen ja pihojen kunnostuksen merkeissä. Mielenkiintoista olisi myös tietää, onko linna vain kuorsalolainen peli vai tunnetaanko se esimerkiksi muissakin seprakauppaa käyneissä kylissä. Pitääpä tutkailla asiaa.
Marjatta Astrén
Tapahtukoon joskus vielä uudelleen!