Marjatta Astrénin tarinointia ja uusia ajatuksia Kuorsalon ja lähialueiden historiasta. Kyseessä on Kuorsalo-Seuran pitkäaikaisen aktiivin ja entisen puheenjohtajan kirjoitus, jonka asiasisällön oikeellisuudesta yhdistyksemme ei vastaa, Toivottavasti kirjoitus kuitenkin herättää mielenkiintoa saaremme monivaiheista historiaa kohtaan!
ARKEOLOGINEN JUHLAKATTAUS TARJOLLA HAMINAN SAARISTOSSA
Haminan ja Vehkalahden kuntaliitos lisäsi toteutuessaan Haminan kaupungin ikää tuhansilla vuosilla. Vanhimmat kulttuurin merkit, kivikautiset, löytyvät kaupunkikeskustan pohjois-puolelta.
Yllättävän vanha ja rikas menneisyys löytyy myös saaristosta. Pronssikaudella, josta nykyään käytetään usein nimitystä varhaismetallikausi, maan kuoren kohoaminen (noin 250 cm/ 1000 vuotta) oli edennyt niin pitkälle, että rannikolta löytyi jo tuolloin – noin 3500 vuotta sitten - monia asumiseen ja elämiseen sopivia saaria. Elinkeinot olivat samat, joita jo varhaiset ugrit heti jääkauden jälkeen yli 10 000 vuotta sitten tänne tullessaan olivat harjoittaneet. He olivat metsästäjä – kalastaja – keräilijöitä. Saaristoa parempaa paikkaa oli pronssikaudella vaikea löytää. Erityisesti sinne houkutteli hylkeenpyynti.
Vaikka tuon Kuorsalossa tiesimmekin, yllätys oli suuri, kun siitepölyanalyysillä todistettiin, että Kuorsalossa ohranviljely oli alkanut jo pronssikaudella 1200-luvulla ennen kristillisen ajanlaskun alkua. Oli pakko varmistaa tutkijoilta (aviopari Tolonen), että kysymyksessä ei ollut kaukolaskeuma vaan merkki saarella harjoitetusta viljelystä. Ohra oli tärkeä kasvi ennen muuta oluen teossa, ja olutta juotiin uhrijuomana. Nykykuorsalolaisille voimme antaa tässäkin yhteydessä kiitoksen vanhojen perinteiden hartaasta vaalimisesta!!
Pronssikauden jälkeen alkaa pitkä hiljaisuus saaren asutushistoriassa. Seuraavat siitepölymerkit ihmisten elosta ovat vasta 1200-luvulta jKr. Olettaa kuitenkin sopii, että muitakin kulkijoita ja jopa asukkaita saaristossa on ollut kuin viikingit 800 – 1050 -luvuilla. Heidän hautojaan saaristossa on sekä löydetty että myös tutkittu (Timo Miettinen).
Muistona saamelaisista voi pitää Matrukanvuoren nimeä. Matharahkka on yksi heidän keskeisimmistä jumaluuksistaan, syntymään liittyvä jumalatar. Eikä sivuuttaa voi sitäkään, että kun saarelaiset tänäkin päivänä sitovat veneen narun laiturintolppaan, he tekevät saittauksen eli saitansolmun. Ajatelkaapa, millainen mahtava seita muinaisille saamelaisille oli Manstuolin komea siirtolohkare ”Manstuolinrannassa” Vähä-Harvajanniemen läntisellä rannalla.
Kuorsalon salmen rannalta läheltä Manstuolia (joka nimensä mukaisesti muistuttaa keskiaikaista miehentuolia) löytyy Kaakonkulman komein pronssikautinen hautaus, jossa yhtenä osana on harvinainen pieni veneladelma. Missä monumentin tekijät aikoinaan asuivat, salmen takana Kuorsalossa vai nykyisen Virolahden puolella Vähä-Harvajalla, sitä emme tiedä. Toki kuorsalolaiset toivovat, että Kuorsalossa!
Kaukana ei ole myöskään erittäin merkittävä ja mielenkiintoinen Meskäärtyn talo Virolahden keskiaikaisessa Kallfjärdin kylässä. Se on muisto myöhäiseltä kivikaudelta, jota aiemmin totuttiin kutsumaan vasarakirveskulttuurin kaudeksi, mutta joka nykyään liitetään 3000-l. eKr Eurooppaa valloittamaan tulleeseen jamna-kansaan.
MITÄ ARKEOLOGEILLE TARJOAMME?
Vanhoja tutkimuskohteita, mutta valitettavasti niin suuria ja kalliita projekteja, että ne on realistisesti ajatellen pakko unohtaa, ovat saaren vanhan kylän ja sen sataman Haminanpohjan tutkimukset. Joskus olemme jopa viritelleet ajatusta kääntyä rikkaiden suomenruotsalaisten säätiöiden puoleen kaivausten aloittamiseksi. Perustelumme olisi, että heti Viipurin ristiretken jälkeen Kuorsaloon muutti Ruotsin puolelta uudisasukkaita turvaamaan Suurta rantatietä ja eritoten merireittiä Turusta Viipuriin. Historiaa ja sukututkimusta harjoittaneet asiantuntijat pitävät totena jopa sitä, että saarelaisten kantasuku Lommit on jo 1300-luvun alussa tänne muuttanutta väkeä. Ja paikannimistöön ruotsi on jättänyt selvät jälkensä.
Vanhasta hautausmaastamme tiedetään, että sen ikä on enemmän kuin Vehkalahden seurakunnan. Mitä ilmeisimmin paikalle on aloitettu hautaaminen tuhatkunta vuotta sitten, jolloin hautaustapa oli kristillinen ruumishautaus itä – länsi -suuntaisena. Valaistusta hautuumaan vaiheisiin voisi tuoda kahden sen liepeiltä muutaman viime vuoden aikana tehty ”kiinteäksi muinaismuistoksi” luokiteltava löytö.
Ensin ”löytyi” tai pikemminkin todettiin hyvin vanhaksi suurisuuntainen rakennelma: pyöreähkö ja korkeahko kivikehä ja siihen liittyviä muita kivisiä rakennelmia. Aikanaan ne oli tehty kapealle kiviletolle keskelle vesiväylää, joka nykyään kantaa nimeä Iikluuvi (Idkluven, suomeksi Säynävävuono). Mitä tai keitä rakentajat ovat pelänneet; mikä on ollut rakennelman käyttötarkoitus; liittyykö se jotenkin lähellä olevaan hautuumaahan; onko se ehkä ollut pako- ja puolustautumispaikka saarelle tunkeutuneita orjakauppiaita vastaan? Viimeiselle oletukselle antaa tukea ns. Vanhankylänlahden nimi ennen 1800-lukua, jolloin vanhan kylän talot siirrettiin saaren ulkorannoille. Nimi oli silloin Laviikki (Slavvik, suomeksi Orjalahti tai Slaavilahti). Laviikinpohjan nimeä kantaa yhä osa Vanhankylänlahdesta.
Toinen ”löytö” on viime kesältä, jolloin em. Iikluuvin kummajaiselle mennessäni kävelin pahki kivikasaan hautuumaan aidan ulkopuolella. Kasa ei ollutkaan mikä tahansa läjä, vaan tarkoituksella kasattu, melkein viisimetrinen soikeahko kumpu, joka kaiken lisäksi oli tehty oikeaoppisesti itä – länsi -suuntaiseksi! Matkaa hautuumaan kiviaitaan on viitisen metriä. Ehkä aidan tekijät (kenties 1700-luvulla) eivät olleet huomanneet yksinäistä kivikumpua tai sitten olivat, mutta pieteetillä jättäneet sen koskemattomaksi, eli eivät käyttäneet sen kiviä aitamateriaaliksi.
Toivon todella, että jo tässä vaiheessa arkeologeiile herahtaisi vesi kielelle ja ryntäys Kuorsaloon alkaisi.
Varsinainen lottovoitto heitä kuitenkin odottaa Houtereen saaressa, muutama kilometri länteen Kuorsalosta. Saaren korkeimman kallion pohjoispuolella, etelä- ja länsituulilta suojassa on – jos arvata kehtaan! – kokonainen pronssikauden hylkeenpyytäjien asuinpaikka hautoineen tai ”vain” viiden sammaloituneen kummun muodostama hautausmaa. Jos asuinpaikasta ei löydy todisteita, hautojen selitys voisi liittyä naapurisaaren Pampholman nimeen, Pampholma = Lyömämiekan saari. Ja itse Houtereen nimi suorastaan kiljuu muinaishautojen olemassaolosta niin kuin Höyterissä Höyterinpohjassa tai Ahvenanmaalla Houtskärissä. Miksi ihmeessä hout yleensä tulkitaan kalahaudaksi, vaikka aina nimeen liittyvät hyvin vanhat, yleensä pronssikautiset haudat!
Paljon muutakin tutustumisen arvoista kylän saarilla olisi: Kuorsalossa Kunushaminan kalliolla pahoin tuhottu, alkuaan haapion muotoinen röykkiöhauta, Sunholmien salmessa keskiaikainen talonpohja ja Mäntykarin itärannalla kiven ja mullan seoksesta viikinkitapaan rakennettu kumpuhauta.
Tervetuloa saaristoon, arvoisat arkeologit!
Kuorsalossa 15.5.2021
Marjatta Astrén
TM FM lukion lehtori em
p. 0505970841
Comments