Yleisesitykset:

Toim. Harri Nopanen

Esihistoria:

Asutus ja väestö:

Kuorsalon asujaimisto isonvihan jälkeen.

Paikannimistö:

Hautausmaa:

Elinkeinot:

-Kauppamerenkulku.
-Kivenlouhinta.
Metsästys.
-Suksisepät
-Talonpoikaispurjehdus
-Vesiliikenne

Maanomistus:

-Isojako ja ensimmäinen halkominen

Koululaitos:

-Kinkerit ja kiertokoulu

Sota-ajat:

-Iso- ja pikkuviha
-Sisällissota 1918

Vapaa järjestötoiminta:

-Kuorsalo-seura
-Käsityöseura
-Martat
-Metsästysseura
-Naisvoimisteluseura
-Nuorisoseura
-Raittiusseura
-Suojeluskunta- ja Lotta-toiminta
- Woxi-Weikot

Tarinat ja henkilöt:

SAARENPOIKIEN JA KUORSALOTAUSTAISTEN URHEILUMENESTYKSESTÄ

Tuomo Silenti

Elinolosuhteet synnyttävät mestareita

Ennen konekulttuurin aikakautta eläminen ja toimeentulo karussa saaristossa vaativat monenlaisia käytännön taitoja sekä laaja-alaista osaamista. Edellisten ominaisuuksien lisäksi tarvittiin myös fyysistä voimaa päivittäisistä askareista selviämiseen. Avoveden aikana tuuliolosuhteista riippuen pyyntipaikoille ja mantereelle joko soudettiin tai purjehdittiin. Talvisaikaan apajille hiihdettiin ja ankarasta pakkasesta huolimatta pyydykset koettiin paljain käsin. Rospuuttoaikana matkan teko vaati aivan erityistä sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, kun hauraalla jäällä jouduttiin etenemään jollaa työntämällä. Jään pettäessä noustiin kiireesti veneeseen ja soudettiin railon yli ja taas laskeuduttiin liukkaalle jäälle jatkamaan vaivalloista kulkua. Verkkojen käsittely, nuotanveto, veneiden kiskominen teloille ja lasku veteen, verkkokorien sekä silakkatynnyreiden nosto, avantojen hakkaaminen tuuralla ja monet muut askareet kasvattivat fyysistä voimaa. Nämä vuosittain toistuvat toiminnot muokkasivat kuorsalolaisista sekä henkisesti että ruumiillisesti karaistuneita kalastajia, laivureita ja luotseja. Siten ei ollut ihme, että väestömäärältään pieni Kuorsalon saari pystyi tuottamaan nykyaikaisen kilpaurheilun alkuaikoina useita kansallisia huippuja ja vielä toisen maailmansodan jälkeen juuriltaan kuorsalolaiset urheilijat yltivät olympiamitaleille ja jopa kaikkein kirkkaimpaan kultaiseen.

Paremmuudesta miteltiin jo paljon aikaisemmin ennen kuin

nykyaikainen kilpaurheilu oli syntynyt. Kun kuorsalolaiset kävivät kalassa mm. Somerissa, Huovarissa, Majakartissa, Ulko-Tammiossa, Lanskerissa, Vellingissä ja Aarholmassa, meno apajille synnytti leikkimielistä kilpailua hiihdossa, soudussa ja purjehduksessa. Tästä olikin myöhemmin helppo siirtyä selkeisiin sääntöihin nojautuvaan totisempaan kilpaurheiluun. Leikkimielistä voimanmittelöä ja miehisten ominaisuuksien testaamista harrastettiin myös painiskelussa sekä isojen kivien nostamisessa. Todettakoon, että Kuorsalossa saaren miehet kävivät nostelemassa Salmenkalliolla olevaa kolmionmuotoista kiveä. Kun sen sai kaksin käsin kohotetuksi suorille jaloille, miestä pidettiin vahvana.
 

HIIHTO

Helsingin Sporttiklubin 1880-luvulla järjestämät yleiset hiihtokilpailut toimivat esimerkkinä ja lähtölaukauksena muille hiihtokilpailujen järjestäjille. Niinpä Oulussa alettiin vuonna 1889 järjestää suuria yleisiä hiihtokilpailuja ja 24.3.1889 Vehkalahden Kuorsalo seurasi perässä. Kymenlaakson ensimmäinen hiihtokilpailu tapahtui meren jäällä yhteislähdöllä starttipaikan ja maalin ollessa Vekanlahdella Ourin- ja Vekanniemen välissä. Noin 13 kilometrin pituiselle reitille, joka kiersi Vilniemen edustalla sijainneen Pieni-Mustan ja Ravaholman, osallistui viisi kilpailijaa. Voiton korjasi Aleksanteri Mäkelä ajalla 1.27.00 ja toiseksi sijoittui puolitoista minuuttia hävinneenä Kristian Sipari. Pitkänmatkan hiihdoissa menestyi myös Leerviikin Adolf Korjus 1890-luvulla. Maaliskuussa 1889 Kuorsalossa hypättiin myös mäkikisa, jonka voitti Taavi Sipari. Kilpailijoita tässä lajissa oli kaksitoista. Hyppypaikka sijaitsi jyrkällä Ellan kalliolla, missä niin ikään sijaitsi voittajan kotitalo. Ennen pitkää myös Haminassa, Kotkassa ja maakunnan kylissä alettiin järjestää hiihtokilpailuja.

Startti on juuri tapahtunut Vekanlahden jäällä. (Maija Piispan kokoelma).

Pokaalikisa Kymenlaakson Sarvesta 1900-luvun alussa muodostui Kymenlaakson seurojen väliseksi merkittävimmäksi hiihtokilpailuksi. Matkan pituus oli 10 kilometriä, joka hiihdettiin 12-miehisin joukkuein. Lopputuloksissa laskettiin vain kunkin joukkueen kymmenen parhaan ajat. Tässä kilpailussa Kuorsalon Saarenpoikien joukkue sijoittui vuonna 1906 IV:ksi, vuonna 1910 II:ksi, vuonna 1911 IV:ksi ja vuonna 1912 III:ksi. Vuonna 1910 voiton vei niukasti kuorsalolaisten nenän edestä legendaarisen Virolahden Sammon joukkue. Mutta hyvitystä tuli seuraavana vuonna, sillä Saarenpojat saavuttivat Vehkalahden Voimistelu- ja Urheiluseurojen välisessä hiihtokilpailussa voiton 10 km matkalla, joka hiihdettiin 8-miehisin joukkuein. Saarenpoikien hiihtokilpailuista saamat kunniakirjat Kuorsalon Seurantalon bufetin seinällä kertovat edelleen jälkipolville aikaisemmin saavutetusta menestyksestä. Kuorsalon Saarenpojat oli perustettu vuonna 1907 ja sitä ennen kuorsalolaiset kilpailivat Nuorisoseuran urheiluosaston riveissä.

Kuorsalon parhaimpiin hiihtäjiin 1900-luvun alkuvuosikymmenillä aikaisemmin mainittujen ohella kuuluivat mm. veljekset Rudolf, Aaro ja Viljo Mäkelä, Eero Sipari, serkut Evert ja Taavi Lommi, veljekset Alfred ja Väinö Lommi, veljekset Aaro ja Lauri Arvilommi, Iivari Niemelä sekä veljekset Aleksanteri ja Joose Korjus. Tulkoon vielä mainituksi, että vuonna 1908 SVUL:n Kymenlaakson piirin kokouksessa Haminassa Kuorsalon Saarenpoikia oli edustamassa Aleksanteri Korjus.

Kuorsalon Saarenpoikien voittoisa joukkue. Vasemmalta Rudolf Mäkelä, Lauri Arvilommi, Eero Sipari, Aaro Arvilommi, Aleksanteri Korjus, Iivari Niemelä, Evert Mäkelä, Väinö Lommi, Alfred Lommi, Joose Korjus, Taavi Lommi ja Aaro Mäkelä. (Maija Piispan kokoelma).

Hiihdon Suomen mestaruuskilpailuja oli alettu järjestää vuodesta 1909 ja vuonna 1911 30 km matkalle osallistui Kuorsalon Saarenpojista Evert Mäkelä. Eesso oli lähellä voittaa mestaruuden johdettuaan kisaa pitkään, mutta raskaassa nuoskalumessa suksista loppuivat rasvat ja hän putosi pronssille, kun ei ollut mukana vaihtosuksia. Niitä sai näet tuohon aikaan vaihtaa kilpailun aikana kolme paria. Vuonna 1912 Evert Mäkelä valtasi niin ikään kolmannen sijan samalla matkalla. Vuonna 1913 Vehkalahden Veikkoja edustanut Evert lähetettiin SVUL:n kustantamana pohjoismaisiin hiihtokilpailuihin Ruotsin Östersundiin. Siellä 30 km latu oli vedetty maastoon, joka oli ”jäällä harjoitelleelle” Eessolle myrkkyä. Hän sijoittui kilpailussa vasta sijalle 53. Voiton vei kuitenkin suomalainen, Virolahden Sammon väkivahva hiihtäjä Jussi Niska. Tähän päättyi Evert Mäkelän aktiivikausi, mutta Evertin nuoremmat veljet, kaksoset Onni ja Arvo Mäkelä, jatkoivat kilpahiihtoa. He menestyivät isoveljeään paremmin saavuttaen Suomen mestaruuden 30 km matkalla vuosina 1919 ja 1922. Lisäksi Arvo sijoittui kaksi kertaa neljänneksi samalla matkalla. Vuonna 1922 SM-kilpailujen ratasäännöt uudistettiin siten, että luovuttiin tasamaa- tai jäähiihdosta sekä yhteislähdöstä. Muiden pohjoismaiden tavoin siirryttiin murtomaahiihtoon ja aikalähtöön.

Kuorsalolaisten hiihtäjien suuruuden aika oli päättynyt 1920-luvun alussa, kunnes vielä 1950-luvulla hiihdon kansalliseen parhaimmistoon nousi kuorsalolainen Pekka Arvinpoika Arvilommi. Kansainvälisissä kilpailuissa saavuttamiensa voittojen lisäksi hän ylsi vuonna 1960 hiihdon SM-kilpailun 30 km matkalla neljännelle sijalle edustaen Haminan Tarmoa.

SM / 30 km

 

1911 Pronssia Evert Mäkelä. Kuorsalon Saarenpojat.

1912 Pronssia Evert Mäkelä. Kuorsalon Saarenpojat.

1919 Kultaa Onni Mäkelä.  Kuorsalon Saarenpojat.

1920 IV sija Arvo Mäkelä.  Kuorsalon Saarenpojat.

1921 IV sija Arvo Mäkelä. Kuorsalon Saarenpojat.

1922 Kultaa Arvo Mäkelä.  Kuorsalon Saarenpojat.

1960 IV sija Pekka Arvilommi. Haminan Tarmo.

Kuorsalossa järjestettiin hiihtokilpailuja aina 1950-luvun alkuun saakka ja tasamaahiihdon aikakauden jälkeen saareen oli raivattu vaativa 5 km rata, jota ylläpidettiin aina 1950-luvun lopulle. Kilpalatu alkoi Haminanpohjasta edeten polkuja pitkin Yniönkalliolle. Sieltä johti jyrkkä ja pitkä lasku Salmenvirran yli metsään, josta kiivettiin Laviikinvuorelle ja laskettiin Vanhankylänlahdelle. Sieltä latu mutkitteli metsässä Vironvuoren eteläpuolelle ja nousi Leerviikin länsipuolelta Vironvuoren huipulle. Täältä seurasi vaikea lasku Myllypellolle. Sitten latu-ura kulki Matrukanvuoren länsipuolelle ja laski Iikluuviin jatkuen Tallourin läpi takaisin Haminanpohjaan. Miesten kilpailuissa rata kierrettiin kahteen kertaan ja naisten kilpailuissa kerran. Yhteen aikaan latu on kulkenut Matrukanvuoren itäpuolelta Kärrinsuolle johtavaa tietä pitkin Leerviikin suuntaan. Juuri Matrukanvuoren kohdalla ladulle osui melko pitkä nousu, jota pidettiin varsinaisena pudotuspaikkana. Siinä tehtiin ratkaisevat nykäykset, joilla kilpailut yleensä voitettiin. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina Kuorsalossa järjestettyihin hiihtokilpailuihin osallistui mm. varusmiehiä Mustanmaan linnakkeelta. Tuon ajan saarelaiskisojen parhaimmistoon kohosivat Taavi Lommin pojat, veljekset Arvo ja Reino Lommi, sekä mäkihypyssä Hulda Korjuslommin talossa asunut seiskarilainen evakko Yrjö Herrala.

Kuorsalon hiihtoperinteitä aikaisemmin mainitun Pekka Arvilommin jälkeen on jatkanut vielä Yrjö Korjus (= keihäänheittäjän veli) hiihdettyään vuonna 1988 Kymenlaakson maakuntaviestin voittaneessa joukkueessa. Lisäksi hänet on valittu Vehkalahden Veikkojen parhaimmaksi hiihtäjäksi vuosina 1987–1989.
 

SOUTU

Kuorsalo on ollut Kymenlaaksossa edelläkävijä myös soutukilpailuja järjestettäessä. Soutu kuului lähes aina kesällä vietettyjen kansanjuhlien ohjelmaan ja perinne on jatkunut epäsäännöllisesti 1990-luvulle saakka. Kymenlaakson ensimmäiset soutukilpailut järjestettiin 13.7.1890 Kuorsalossa ja siitä oli ilmoitus mm. Fredrikshamns Tidningenissä. Lehtitietojen mukaan vähälukuiset osallistujat olivat saarelaisia ja he soutivat kalastajaveneillään. Kuorsalolaiset osallistuivat myös Haminassa järjestettyihin soutukilpailuihin ja tuloslistoilla komeilevat pitkälti samat nimet kuin hiihdossa: Rudolf ”Ruuto” Mäkelä, Aaro Mäkelä ja Joose Korjus. Kyläläisillä oli aina ollut tapana kilpailla soudussa toisten venekuntien kanssa paremmuudesta, kun mentiin verkoille. Saihan siitä lisäksi edun, että pääsi ensimmäisenä valitsemaan parhaimmat apajat. Tuttu näky vielä 1950-luvun alusta oli se, kun Aleksanteri Korjuksen haapio kulki keula kuohuen kohti Ristniemennokkaa Aimon ja Sepon kiskoessa airoissa ja isä-Saskan istuessa perässä huopaamassa sekä huutamassa tahtia: ”Veto, veto, veto!” Vimmatusti souti myös Ilmari Pölläsen venekunta, mutta joutui taipumaan vahvemmalleen. Sitä, että tähän päivittäin toistuvaan verkoillemenoon liittyvään epäviralliseen soutukilpailuun suhtauduttiin melko vakavasti, kuvastaa mestarisoutaja Sulo Lommin muistelu 1980-luvulta. Sulo näet kertoi, että hyvänä soutajana häntä oli nuorena miehenä pyydetty useamman kerran vahvennukseksi joihinkin kuorsalolaisiin kalastusveneisiin soutajaksi.

Kesäjuhlien soutukilpailujen reitit ovat aikojen saatossa vaihdelleet. Yhteen aikaan soutajat kiersivät Kuorsalon saaren tai jonkin merimerkin kuten Ahonmatalan silloisen länsireimarin. Toisinaan taas kilpailijat starttasivat Tammiosta maalin ollessa Vekanlahdella Ourinniemen kupeessa. Yksilökilpailussa soudettiin samalla veneellä ja voittajaksi tuli parhaimman ajan saanut. Viestisoutukilpailuja ja yhteislähtökilpailuja on niin ikään pidetty, mutta järjestäjien vaikeutena oli saada käyttöön malliltaan riittävä määrä samanlaisia veneitä. Taistot ovat aina olleet kovia ja sisua kilpailijoilta ei ole puuttunut. Siksi tässä voisi muistella yhtäkin Kuorsalon ympäri tapahtuneen soutukilpailun maaliintuloa 1920-luvulta. Kisan voitti viimeisetkin voimanrippeensä käyttänyt Kalle Siltanen, joka ei maaliin tulon jälkeen itse saanut sormiaan irrotetuiksi airon pyyrystä. Toisen henkilön piti vapauttaa kouristuksenomaisesti jäykistyneet sormet yksitellen airon kädensijasta. Siltas-Kalle oli Aleksanteri Korjuksen siskon, Santra Siltasen o.s. Korjus, aviomies.

Suojeluskunnan soutumestaruuskilpailuissa kuorsalolaisten soutukunniaa ylläpiti Viljo Mäkelä Kotkan Merisuojeluskunnan riveissä. Hän souti viisi kertaa mitaleille sisähankanelosissa 1930-luvulla. Viljo Mäkelän kerrotaan opettaneen kilpasoudun tekniikkaa tuleville Suomen mestareille Sulo, Veikko ja Oiva Lommille. Sulo Lommi puolestaan veti Osmo Siparin kilpasoudun pariin haettuaan hänet Hallan Visan soutuihin. Osmo oli näet Kotkassa rakennustöissä kesällä 1945–46 ja asui Hallassa kuten Sulokin. Sulon ja Veikon isoäiti oli Ida Karoliina Lommi o.s. Korjus ja isoisä Julius Lommi. Oivan isoäiti oli Mariana Lommi o.s. Korjus ja isoisä Julius sekä isä Taavi Lommi.

Soudun Suomen mestaruuskilpailuja järjestettiin vuosina 1910–1913 ja tauon jälkeen vuodesta 1937 alkaen. Kuorsalolaiset osallistuivat soutuihin menestyksellisesti ja Suomen mestaruuden saavuttivat veljekset Sulo ja Veikko Lommi, Oiva Lommi, Heikki Mäkelä ja Osmo Sipari. 

SM / NELOSET (raskass.)

1940 Kultaa Sunilan Merisuojeluskunta. Joukkueessa soutivat Sulo & Veikko Lommi.

1945 Kultaa Sunilan Soutajat. Joukkueessa soutivat Veikko & Oiva Lommi & Heikki Mäkelä.

1946 Kultaa Sunilan Soutajat. Joukkueessa soutivat Veikko & Oiva Lommi & Heikki Mäkelä.

1947 Kultaa Sunilan Soutajat. Joukkueessa soutivat Veikko & Oiva Lommi.

1948 Veikko & Oiva Lommi eivät osallistuneet SM-kilpailuihin, koska olivat edustamassa Suomea Lontoon olympialaisissa.

1949 Kultaa Sunilan Soutajat. Joukkueessa soutivat Veikko & Oiva Lommi.

1950 Kultaa Sunilan Soutajat. Joukkueessa soutivat Veikko & Oiva Lommi.

1951 Kultaa Sunilan Soutajat. Joukkueessa soutivat Veikko & Oiva Lommi.

1952 Kultaa Sunilan Soutajat. Joukkueessa soutivat Veikko & Oiva Lommi.

 

SM / NELOSET (kevyts.), keskipaino tasan tai alle 70 kilogrammaa)

1947 Kultaa Ylioppilassoutajat. Joukkueessa souti Osmo Sipari.

1949 Kultaa Ylioppilassoutajat. Joukkueessa souti Osmo Sipari.

1951 Kultaa Ylioppilassoutajat & Akademiska Roddklubben. Joukkueessa souti Osmo Sipari.

 

SM / KAHDEKSIKOT

1946 Kultaa Sunilan Soutajat. Joukkueessa soutivat Veikko & Oiva Lommi ja Heikki Mäkelä.

1950 Kultaa Sunilan Soutajat. Joukkueessa soutivat Veikko & Oiva Lommi.

1951 Kultaa Sunilan Soutajat. Joukkueessa soutivat Veikko & Oiva Lommi.

Soudun Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa Veikko ja Oiva Lommi saavuttivat hopeaa ja pronssia sekä Osmo Sipari pronssia.

PM / NELOSET (ilman perämiestä)

1946 Hopeaa Sunilan Soutajat. Joukkueessa soutivat Veikko & Oiva Lommi.

1947 Pronssia Sunilan Soutajat. Joukkueessa soutivat Veikko & Oiva Lommi.

1949 Pronssia Ylioppilassoutajat. Joukkueessa souti Osmo Sipari.

Helsingin olympialaiset / Soutu

HELSINGIN OLYMPIALAISET / NELOSET (ilman perämiestä)

1952 Pronssia Suomen joukkue. Joukkueessa soutivat Veikko & Oiva Lommi & Kauko Wahlsten & Lauri Nevalainen.

Helsingin olympialaisissa vuonna 1952 perämiehettömässä nelosessa Veikko ja Oiva Lommi saavuttivat pronssia. Heidän lisäkseen Suomen joukkueessa soutivat sunilalaiset Kauko Wahlsten ja Lauri Nevalainen. Veikko Lommi oli tahtiairon soutaja eli perästä katsottuna ensimmäinen mies. Hän oli joukkueen kapteeni ja määräsi tahdin. Tahtiairon soutaja on yleensä myös nelikon teknillisesti paras soutaja. Pronssi oli Suomen ensimmäinen soudussa olympiatasolla voittama mitali. Soutumatkan pituus oli 2000 metriä. Veikko ja Oiva Lommin olympiapronssit jaettiin käteen heti maaliintulon jälkeen Soutustadionin laiturilla ilman sen kummempia seremonioita. Helsingin olympialaisissa Suomen venekunta johti soutua vielä puolimatkassa, mutta sitten airo hipaisi aaltoa ja rytmi häiriintyi. Jugoslavia otti voiton ja Ranskakin kiilasi lopussa ohi. Osmo Sipari osallistui myös Helsingin olympialaisten soutukilpailuihin pariairokaksikossa. Tie katkesi kuitenkin jo karsintaan veneen ohjauduttua kaislikkoon Kaskisaaren rantaan Seurasaaren länsipuolisella selällä.

Soutajien mitalijuhlat oli huomattava tapahtuma Sunilan tehdaspaikkakunnalla.Urheiluseura Sunilan Soutajat ja Sunila Osakeyhtiö vastasivat pronssimitalisteille järjestetystä komeasta tulojuhlasta Kerholan edustalla. Maamme-laulu raikui ja torvisoittokunta kajautteli marsseja, puheita pidettiin ja kahvia juotiin. Lämminhenkiseen tilaisuuteen oli mitalistien lisäksi saatu kutsuvieraiksi soutajien vanhemmat, vaimot ja lapset.
 

PURJEHDUS

Sanonnan ”Navigare Necesse Est” voi oivallisesti liittää kuorsalolaisten elämään, sillä ilman purjehtimista ja purjehdustaitoa ei saaressa oltaisi tultu toimeen. Aivan kuten soudussa, oli arkipäiväisillä purjehdusmatkoilla ruvettu kilpailemaan. Erilaisia keinoja etsittiin, että vene saatiin kulkemaan kovempaa. Se puolestaan kehitti purjehdustaktiikkaa, venemalleja, rikiä ja kykyä trimmata purjealusta.

Pursiseurat käynnistivät viralliset kilpailut

Kun Haminaan oli vuonna 1882 ja Kotkaan vuonna 1888 perustettu pursiseurat, ne alkoivat järjestää purjehduskilpailuja. Tehtaan johtajilla, kuten esimerkiksi Hans Gutzeitilla, oli erityisesti kilpapurjehdukseen rakennetut kutterit. Mutta kun kilpapursia oli vähänlaisesti, regattoihin hyväksyttiin myös saarelaisten jokapäiväisessä työssään käyttämiä purjealuksia. Lisäksi saarelaiskipparit ja varsinkin luotsit olivat taitavia seilaajia, jotka saivat veneisiinsä hyvän vauhdin ja panivat kampoihin varsinaisille kilpajahdeille. Kun Loviisassa vuonna 1889 järjestettiin suuret purjehduskilpailut, kuorsalolainen luotsi Robert Korjus ohjasi herra J. Bruunin Mörkö-nimistä sluuppia ja muutamaa vuotta myöhemmin laivuri Julius Lommi ajoi kotkalaisen herra G. Wahlsin Slöör-nimistä venettä vieden luokkavoiton. Jo silloin käytettiin ns. pinnagasteja!

Tämä Taavi Lommin vuonna 1953 veistämä lyyverillä ja pirkkeliseilillä varustettu haapio olisi kilpaillut pienemmässä saaristolaisveneiden luokassa. (Tuomo Silennin kokoelma).

Veneluokat ja kilparadat

Purjehduskilpailujen veneluokiksi vakiintuivat herrasveneiden ja saaristolaisveneiden luokat. Saaristolaisveneet oli vielä jaettu kahteen ryhmään 17 ja 14 jalan pituisiin vesilinjasta mitaten. Kilpailuja pidettiin pitkin kesää milloin Tammion milloin Kuorsalon järjestäminä ja näihin regattoihin saatiin saarelaisten lisäksi paljon osanottajia Haminasta ja Kotkasta. Tammionselkä toimi rata-alueena eli baanana. Jos startti tapahtui Kuorsalosta Vekanniemen edestä, oli tapana kiertää Västärin länsipuolella sijaitseva Havouri. Lyhyempi reitti kiersi Pörstingin eteläpuolisen reimarin. Tammiossa lähtölinja vedettiin Saunasaaren ja Tammion salmeen, josta rata jatkui Lehtisen pohjoispäähän ja kiersi siellä olleen pohjoisreimarin. Toisinaan Tammion järjestämissä kilpailuissa kierrettiin Naakka. Ellei Kuorsalon luotsivanhin Joel Römpötti itse osallistunut kilpailuun, hänen 12-tonninen katettu purjealuksensa Perhonen toimi palkintotuomarialuksena.

Saarelaiskippareita

Tässä katsauksessa purjehduskilpailujen historiaa, tilasto-osaa lukuun ottamatta, on seurattu vain vuoteen 1910. Tuona aikana kilpapurjehduksessa kuorsalolaisista kunnostautuivat erityisesti luotsit Joel Römpötti, William Sipari, Robert Korjus, Kristian Sipari, Taavi Sipari, Kristian Arvilommi, Matti Niemelä sekä laivurit Julius Lommi ja Evert Mäkelä. Saaristolaisveneiden sarjoissa he saavuttivat monia voittoja ja mitalisijoja. Mutta pakko on kuitenkin tunnustaa, että eniten voittoja saavuttivat tammiolaiset kilpapurjehtijat.

Järkyttävä kumoonpurjehdus

Järkyttävä merionnettomuus sattui kilpapurjehduksessa kesällä 1890 Haminan Pursiseuran järjestämissä kilpailuissa Pikku-Mustan läheisyydessä. Juuri kun tammiolaisen isännän Johan Suomalaisen ohjaama ylivoimaisena voittajana maalilinjan ylittänyt alus oli tekemässä käännöstä ja vaihtamassa halssia, se kaatui ja vajosi syvyyksiin kuin kivi. Tapaus nähtiin kilpailua seuranneelta matkustajalaivalta, joka viiden minuutin päästä saapui täydellä höyryllä onnettomuuspaikalle. Mutta purjevenettä eikä ihmisiä näkynyt, vain joitakin sadetakkeja ja päähineitä kellui laineilla. Kun matkustajalaiva Estherillä ei ollut naaroja mukana, ei mihinkään pelastustoimiin voitu ryhtyä 18 metrin syvyisellä vesialueella. Vasta seuraava päivänä hylky ja ruumiit saatiin nostetuksi vedestä. Surmansa saivat kipparina toiminut Johan Suomalainen, hänen 19-, 16- ja 12-vuotiaat poikansa Brynolf, Julius ja Hiob sekä gasti, isäntä Matti Tammelin. Tutkimuksissa selvisi, että liikkuva paarlasti, joka oli siirretty kryssiosuudella luuvartin puolelle, kaatoi veneen, kun alus teki nopean vastakäännöksen eli vendan paarlastin jäädessä leehen. Uponneessa aluksessa ei ollut pelastusliivejä, jotka kaiken kaikkiaan lienevät harvinaisia tuohon aikaan. Matkustaja-aluksella soitto loppui, liput laskettiin puolitankoon ja kilpailu keskeytettiin. Johan Suomalaista pidettiin erittäin kokeneena purjehtijana ja hänellä oli Kotkan-Haminan seudulla pidetyistä kilpailuista eniten ykkössijoja. Hukkuneet purjehtijat saivat viimeisen leposijansa Kuorsalon hautausmaalta.

Purjehduksen tilasto-osaan on kerätty taustaltaan kuorsalolaisten kilpailusaavutuksia ratakilpapurjehduksessa 1970-luvulta alkaen.

Purjehduksen Pohjoismaiden mestaruuskilpailut

6mR-luokka (Kuutoset)

1997 Hopeaa Mariana FIN-38. Miehistön jäsenenä, gastina, purjehti Jukka Lommi. Hangö Segelförening.

Jukka Lennartinpoika Lommin suurisän isä oli laivuri Julius Lommi. Juliuksen vaimo Ida Karoliina Lommi o.s. Korjus oli Santra Siltasen o.s. Korjuksen sekä urheilevien veljesten Aleksanteri, Alfred ja Joose Korjuksen isosisko.

Purjehduksen Suomen mestaruuskilpailut

VIKLA-luokka

1979 Joukkue-SM pronssia Jyrki Sipari. Haminan Pursiseura.

 

2.4mR-luokka (Mini 12)

1998 IV sija Jyrki Sipari. Haminan Pursiseura.

1999 Pronssia Jyrki Sipari. Haminan Pursiseura.

2004 Pronssia Jyrki Sipari. Haminan Pursiseura.

2007 Joukkue-SM pronssia Jyrki Sipari. Haminan Pursiseura

Jyrki Siparin isoisä oli luotsi Evert Sipari. Hänen puolisonsa oli Hilda o.s. Arvilommi, joka oli luotsi Aaro Arvilommin sisko. Hilda Arvilommin isä oli luotsi Kristian Arvilommi. Jyrkin isä luotsi Eero Sipari toimi HPS:n kilpailupäällikkönä. Jyrkin isoäidin äiti oli Santra Siltanen o.s. Korjus.

OPTIMISTIJOLLA-luokka

1997 Joukkue-SM pronssia Juhana Sipari. Haminan Pursiseura

Juhana Sipari on Jyrki Siparin poika.

YLEISURHEILU

Lehtitietojen mukaan Kuorsalossa järjestettiin Vehkalahden ensimmäiset juoksukilpailut 9.8.1891. Mikä oli matkan pituus, ei ole tiedossa. Kun urheiluseura Saarenpojat oli perustettu, harrastettiin kolmiotteluja, joihin kuului kuula, vauhditon 3-loikka tai vauhditon pituus ja 100 metrin juoksu. Toisinaan korkeushyppy korvasi loikka- ja pituuskilvan. Saarenpoikien järjestämissä kilpailuissa juostiin myös esteitä ja kilpailtiin murtomaajuoksussa. Iikluuvista hautausmaalle johtavalla tiellä juostiin 100 metriä ja kenttälajit tapahtuivat Iikluuvin ”urheilukentällä”, mutta joskus myös Haminanpohjassa tai seurantalon edessä. Ennen Suomen itsenäistymistä pidetyissä Vehkalahden piirin yleisurheilukilpailuissa Rudolf Mäkelä menestyi kuorsalolaisista parhaiten. Hän hyppäsi vauhditonta 3-loikkaa 8,68 m. 1920-luvulla kansalliseen parhaimmistoon nousi Viljo Mäkelä. Hän saavutti 1920-luvulla Kymenlaakson piirinmestaruuden 4x100 m:n viestissä ja sai piirinmestaruusmitalit 100, 200 ja 400 m:llä. Viljo Mäkelä juoksi 100 m ajassa 11,1, 200 m 23,0 ja 400 m 52,2 edustaen Haminan Tarmoa. Vuodesta 1919 maassamme oli kaksi urheilujärjestöä SVUL ja TUL, jotka kumpikin järjestivät Suomen mestaruuskilpailuja. Niinpä vuonna 1934 Kaarlo Siltanen voitti kuulanatyönnön TUL:n mestaruuden yli 35-vuotiaiden sarjassa tuloksella 11,50 m. Hän edusti seuraa Elannon Isku. Kaarlon isä oli edellä mainittu soutaja Kalle Siltanen.

Kultamitalisti Tapio Korjus on Kuorsalosta lähtöisin olevista urheilijoista omassa luokassaan. Hän kiskaisi Soulin olympialaisissa 1988 viimeisellä heitollaan pisimmän kaaren 84,28 ja jätti 16 sentin päähän hopealle Tsekin ylpeyden Jan Zeleznyn. Tapion isoisä laivuri Aleksanteri Korjus oli 1900-luvun alussa yksi Kuorsalon Saarenpoikien voimahahmoja ja seuran kovimpia hiihtäjiä. Tapion isä Seppo Korjus hiihti kilpaa piiritasolla ja hyppäsi korkeutta kesäjuhlilla. Tapio Korjuksesta piti alun perin tulla hiihtäjä, mutta keihäs vei miehen. Tapio edusti Haminassa asuessaan Vehkalahden Veikkoja kunnes vuonna 1988 siirtyi Lapuan Virkiän riveihin. Ennen lajivalintaansa hän harrasti yleisurheilua saavuttaen kuulassa kelpo tuloksen 14,34 ja hyppäämällä korkeutta 1,80. Tapio Korjus oli vuosina 1983–1984 ja 1987 Vehkalahden Veikkojen paras yleisurheilija.

KALEVAN KISAT / Keihäänheitto

1987 Kultaa Tapio Korjus. Vehkalahden Veikot.

1988 Kultaa Tapio Korjus. Lapuan Virkiä.

1989 Hopeaa Tapio Korjus. Lapuan Virkiä.

 

SOULIN OLYMPIALAISET / Keihäänheitto

1988 Kultaa Tapio Korjus. Suomi.

VOIMISTELU

Saaren kauppiaan Aleksanteri Mäkelän pojat, Aaro, Rudolf ja Viljo, osallistuivat innokkaimmin kaksi kertaa viikossa tapahtuviin Saarenpoikien voimisteluharjoituksiin. Ruuto, joka talvisin johti voimisteluseuraa, suoritti Haminassa vuonna 1912 urheilukandidaatin arvon. Tämän liikunnassa monipuolisesti lahjakkaan nuorukaisen kohtalona oli hukkuminen. Epilepsiaa sairastavana hän horjahti Mäkelänniemellä omalta rantalaituriltaan mereen vuonna 1917 kohtalokkain seurauksin.
 

UINTI

Useimmat kuorsalolaiset osasivat uida ja toisille siitä muodostui elinikäinen harrastus. Yhteen aikaan, ilmeisesti 1930-luvulla, kesäjuhlien ohjelmaan kuului uinti ja kilparatana sai toimia Vekanlahti. Uimarit uivat Ourinniemeltä Vekanniemelle. Näistä kilpailuista ei ole käytettävissä tulosluetteloita, mutta se tiedetään, että useamman kerran uintikilpailun voitti Kauko Aleksanterinpoika Korjus. Hyvä harjoitusalue Itäpuolella oli ns. Korjuksen hiekka, josta uitiin ensin reikäkivelle ja uimataidon vahvistuttua Enckellin niemessä oleville reimareille sekä pidemmällekin. Tälle hiekkarannalle kerääntyi uimaan paljon muitakin kuin vain Itäpuolen lapsia ja nuoria.

Taustaltaan kuorsalolaisen Teuvo Niemelän juuret johtavat Vekkaan, entiseen Niemelän taloon. Kotkan Uimaseuran historiassa kerrotaan, että ”Teuvo Niemelä voitti 50-luvun alussa kolme kertaa peräkkäin Suomen mestaruuden 1500 metrin vapaauinnissa lyöden helsinkiläiset halliuimarit, mitä voi pitää hämmästyttävän hyvänä suorituksena.”

UINNIN SUOMEN MESTARUUSKILPAILUT / 1500 metrin vapaauinti

1951 Kultaa   Teuvo Niemelä. Kotkan Uimaseura.

1952 Kultaa   Teuvo Niemelä. Kotkan Uimaseura.

1953 Kultaa   Teuvo Niemelä. Kotkan Uimaseura.

UIMAHYPPY

Uimahypyn Pohjoismaiden mestaruuskilpailut

Ponnahduslauta 1 m

1998 Kultaa Lauri Arvilommi. Vantaan Uimarit.

Ponnahduslauta 3 m

1998 Hopeaa Lauri Arvilommi. Vantaan Uimarit.

 

 

 

Uimahypyn Suomen mestaruuskilpailut

Ponnahduslauta 1 m

1997 Hopeaa Lauri Arvilommi. Vantaan Uimarit.

1998 Kultaa Lauri Arvilommi. Vantaan Uimarit.

1999 IV-sija Lauri Arvilommi. Vantaan Uimarit.

 

Ponnahduslauta 3 m

1997 Pronssia Lauri Arvilommi. Vantaan Uimarit.

1998 Hopeaa Lauri Arvilommi. Vantaan Uimarit.

1999 Hopeaa Lauri Arvilommi. Vantaa Uimarit.

 

Ponnahduslauta miesten syncro (parikilpailu)

1999 Kultaa Lauri Arvilommi. Vantaan Uimarit.

Lauri Arvilommin isoisän isä oli luotsi Aaro Arvilommi Iikluuvista. Hän hiihti Kymenlaakson pokaalihiihdoissa 1900-luvun alussa Kuorsalon Saarenpoikien joukkueessa. Aaron vaimo Selma oli kultaa ja kunniaa niittäneiden veljesten Aaro, Rudolf, Viljo, Sakari ja Mauri Mäkelän isosisko. Lisäksi pesäpalloilija Pekka Arvilommi on Laurin setä.
 

PESÄPALLO

Tiettävästi Kuorsalossa ei pelattu pesäpalloa, mutta Haminaan muuttaneet saarelaiset löysivät tämän ennen toista maailmansotaa etupäässä Suojeluskunnan harrastaman pelin. Sakari ja Mauri Mäkelä olivat jo monesti aikaisemmin mainittujen Aaro, Rudolf ja Viljo Mäkelän velipuolia. Mauri Mäkelä saavutti kolme Suomen mestaruutta ja Sakari Mäkelä yhden. Sakari kaatui jatkosodan aikana Koiviston salmessa miinaräjähdyksessä syksyllä 1941. Pesäpalloilija Pekka Arvilommi ja Kari Nopanen ovat serkkuja ja heidän isoisänsä oli luotsi Aaro Arvilommi.

1939 Kultaa    Haminan Palloilijat. Joukkueessa pelasivat Sakari & Mauri Mäkelä.

1947 Kultaa    Haminan Palloilijat. Joukkueessa pelasi Mauri Mäkelä.

1948 Kultaa    Haminan Palloilijat. Joukkueessa pelasi Mauri Mäkelä.

1966 VI-sija Haminan Palloilijat. Joukkueessa pelasivat Pekka Paavalinpoika Arvilommi & Kari Nopanen.

1967 IV-sija Haminan Palloilijat. Joukkueessa pelasivat Pekka Paavalinpoika Arvilommi & Kari Nopanen.

KORIPALLO / SM

1968

VI-sija Kotkan Pojat. Joukkueessa pelasi Esko Sipari.

Esko Siparin setä oli luotsi Evert Sipari ja isosetä luotsi Taavi Sipari, joka menestyi purjehduksessa ja mäenlaskussa.

 

ALPPILAJEJA

SM / PUJOTTELU

1951 Pronssia Osmo Kalpala. Slalom Seura.

1953 Pronssia Eino Kalpala. Slalom Seura.

1954 Pronssia Eino Kalpala. Slalom Seura.

1955 Hopeaa Eino Kalpala. Slalom Seura.

1956 Kultaa Eino Kalpala. Slalom Seura.

1957 Kultaa Eino Kalpala. Slalom Seura.

1959 Kultaa Eino Kalapala. Slalom Seura.

1962 Hopeaa Eino Kalpala. Slalom Seura.

1963 Pronssia Eino Kalpala. Slalom Seura.

1970 VI-sija Asmo Kalpala. Slalom Seura

 

SM / SUURPUJOTTELU

1956 Kultaa Eino Kalpala. Slalom Seura.

1958 Kultaa Eino Kalpala. Slalom Seura.

1959 Hopeaa Eino Kalpala. Slalom Seura.

1960 Kultaa Eino Kalpala. Slalom Seura.

1962 Pronssia Eino Kalpala. Slalom Seura.

Lisäksi Eino Kalpala edusti Suomea 1952 Oslon talviolympialaisissa alppihiihtolajeissa.

SM / ALPPIYHDISTETTY

1970 Pronssia Asmo Kalpala. Slalom Seura.

MOOTTORIURHEILU

SM / AUTOSLALOM

1955 Kultaa Osmo Kalpala.

SM / TAITOAJO

1954 Kultaa Osmo Kalpala.

1955 Kultaa Osmo Kalpala.

 

JYVÄSKYLÄN SUURAJOT (Rallin SM-sarja alkoi vasta 1959)

1954 Kultaa Osmo Kalpala. Kartanlukija Eino Kalpala.

1956 Kultaa Osmo Kalpala. Kartanlukija Eino Kalpala.

1958 Kultaa Osmo Kalpala. Kartanlukija Eino Kalpala.

Veljesten Osmo ja Eino Kalpalan isoisä oli tullipäällysmies Alfred Korjus. Se tarkoitti tuohon aikaan tullisluupin eli purjealuksen kipparia. Alfred Korjus oli Aleksanterin, Joosen, Ida Karoliina Lommin o.s. Korjus, Mariana Lommin o.s. Korjus ja Santra Siltasen o.s. Korjus veli. Kuten tästä kirjoituksesta voi päätellä, Kuorsalon Itäpuolella vaikuttanut Korjuksen sukukunta tuotti epätavallisen monta huippu-urheilijaa. Siksi on vielä syytä todeta, että Osmo ja Eino Kalpala, Sulo, Veikko ja Oiva Lommi sekä Tapio Korjus ovat suuresta ikäerostaan huolimatta pikkuserkkuja. Asmo Kalpala on Osmo Kalpalan poika.

 

SPEEDWAY

SM/ SPEEDWAY/ Juniorit/ 80 cc

2011 V sija Nike Lunna. Karhulan Moottorikerho.

2012 Hopeaa Nike Lunna. Karhulan Moottorikerho.

SM/ PARISPEEDWAY/ Juniorit / 80 cc

2012 Kultaa Nike Lunna. Karhulan Moottorikerho.

SM/ JOUKKUESPEEDWAY/ Yleinen sarja/

2013 Hopeaa Nike Lunna. Karhulan Moottorikerho.

MM/ JOUKKUESPEEDWAY/ Juniorit/ 80 cc

2011 Pronssia Nike Lunna. Karhulan Moottorikerho.

Nike Lunnan isoäidin Anneli Lunnan suurisän isä oli laivuri Julius Lommi.

SM / ULTIMATE

SM / ULTIMATE (Liitokiekolla eli frisbeellä pelattava joukkuepeli)

2009 Hopeaa Karli Kalpala 2009. Kipinä ry., Karhukopla-joukkue.

2009 Kultaa Karli Kalpala 2009. (Hallikilpailut). Kipinä ry., Karhukopla-joukkue.

2010 Kultaa Jarna Kalpala. Espoon Ultimate Club.

2011 Kultaa Jarna Kalpala. Espoon Ultimate Club.

2012 Kultaa Jarna Kalpala. Espoon Ultimate Club.


EM / ULTIMATE

EM / ULTIMATE

2012 Hopeaa Jarna Kalpala. Espoon Ultimate Club.

Jarna ja Karli Kalpalan isoisä on Eino Kalpala.

SM / RYTMINEN VOIMISTELU

SM / RYTMINEN VOIMISTELU

1994 Kultaa Katri Kalpala. Elannon Isku.

1995 Kultaa Katri Kalpala. Elannon Isku.

1996 Kultaa Katri Kalpala. Elannon Isku.

 
PM / RYTMINEN VOIMISTELU

PM / RYTMINEN VOIMISTELU

1995 Kultaa Katri Kalpala. Elannon Isku.

Katri Kalpalan isä on Asmo ja isoisä Osmo Kalpala. Katri Kalpala, myöhemmin Työppönen, on edellisten neliotteluissa saavuttamiensa mestaruuksien lisäksi voittanut monia mitalisijoja Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuskilpailuista.

SM / GOLF

SM / GOLF

2008 Pronssia Karli Kalpala. Wiurila Golf & Country Club. (Alle 21-vuotiaat).

 

 

Todettakoon lopuksi, että Kuorsalon Saarenpoikien ajoista urheilun

lajivalikoima on monipuolistunut, mutta samaa sisukkuutta ja voittamisen tahtoa vaaditaan

edelleenkin nykyisiltä kilpaurheilijoilta kuin kilpaa verkkoapajille soutaneilta esi-isiltä.

Kävijät 1.8.2017 alkaen

Kuorsalo-Seura 2019

Kävijöitä 9.1.2012-31.7.2017 33.332kpl

Ota yhteyttä:

Mikäli sinulla on ilmoituksia, juttuja, kuvia tai muuta kysyttävää voit lähettää s-postin osoitteeseen kuorsaloseura@gmail.com tai lähetä viesti alla olevalla lomakkeella