Tästä voit lukea Marjatta Astrénin Kuorsalon kesäjuhlilla v.2023 pitämän esityksen.
KUORSALON VARHAISISTA ASUKKAISTA
Esitykseni aihe lyhyesti ilmaistuna on kaksi asiaa: 1) Kuorsalon asutushistoria on poikkeuksellisen pitkä, vähintäänkin rapiat 3200 vuotta. 2) Sitä on tutkittu kiitettävästi erityisesti viimeisten vuosisatojen, 1900- ja 1800-lukujen ajoilta, mutta tietämystä aikaisemmilta vuosisadoilta ja vuosituhansilta on toistaiseksi kovin vähän. Kiinnostusta varhaishistoriaamme kohtaan tarvitaan kipeästi. Sitten Timo Miettisen aikojen täällä ei ole arkeologeja näkynyt.
Kun 1991 Suursuossa tehdyn siitepölytutkimuksen tulos selvisi, se oli sensaatio: saaressa oli viljelty ohraa 1200-luvulla eKr. Silloin elettiin pronssikautta, joka Suomessa kesti 1500-500 eKr . Aikakauden muistomerkkejä oli löytynyt sekä pääsaarelta että Houtereelta ja Vähä-Harvajalta Häräpourien takaa, mutta että saaressa oli jo silloin asuttu! Ja vielä komeammaksi luku muuttui, kun ymmärsimme, että nuo ohranviljelijät eivät olleet ensimmäisiä täällä.
Toisaalta taas on muistettava, että kovin kauas ajassa taaksepäin ei saaristossa voi päästä, koska esim. kuutisen tuhatta vuotta sitten ei Kuorsaloa edes ollut olemassa. Oli vain joukko Litorina-meren kallioisia kareja, joista sitten aikanaan kehittyi vuoria. Mutta sitä mukaa kun maankohoamisilmiö vaikutti, alkoi myös Kuorsalo vähitellen muotoutua. On hyvä pitää mielessä muistisääntö: 1000 vuodessa maa kohoaa näillä seuduilla 2.5 metriä. Nyt, kun paikannimillämme alkaa olla ikää yli 700 vuotta, ei ole syytä ihmetellä, miksi örimme (ör=kari) eli ourimme niin usein ovat niemiä.
KEITÄ TÄÄLLÄ ON ASUNUT AIKOJEN SAATOSSA?
Hyvä vastaus ehkä on: no vaikka ketä! Ensiksikin on muistettava, että muinoin meri yhdisti, se ei erottanut. Toiseksi sopii muistaa, että Suomenniemen tärkein maayhteys Eurooppaan (ja Aasiaankin) oli Karjalan kannas. Kielisukulaisten, itämerensuomalaisten (=IMS-kansojen) kanssa, oli luontevaa pitää yllä yhteyksiä (ja tässä on syytä muistuttaa myös saamelaisten kielisukulaisuudesta). Tietenkin myös naapurit kaukaakin idästä ja lännestä olivat läsnä. Jos sitten tarkastellaan kysymystä, ketkä ovat jättäneet Kuorsaloon muistoja itsestään, nostaisin esiin karjalaiset, tanskalaiset, ruotsalaiset, saamelaiset ja slaavit, virolaisista puhumattakaan.
KARJALAISET
Muinainen Suomi oli heimojen hajanainen ja joskus riitainenkin kooste. Kuorsalo oli karjalaisten heimoaluetta, tosin hyvin lähellä joko Kymijoessa (tai Tavastilanjoessa!) sijaitsevaa hämäläisten ja karjalaisten heimorajaa, jota pidettiin jossain vaiheessa myös Suomen itärajana.
Vanhoissa lähteissä tätä rajajokea on kutsuttu Hautajoeksi, mikä erityisen hyvin sopisi Kaarlahdenpohjaan laskevaan Tavastilanjokeen, siellä sijaitsevan Höyterin muinaishauta-alueen takia. (Huomautan kuulijoille, että tämä selitykseni Hautajoelle ei perustu yleisesti hyväksyttyyn teoriaan, joka sijoittaa heimorajan Kymijoen itäisimpään suuhaaraan.)
Kuorsalon karjalaisuudesta muistuttaa myös sen nimi: kuor on karjalaa ja tarkoittaa kaarevaa lahtea.
TANSKALAISTEN MERKITYS KUORSALON HAUTALÖYDÖISSÄ on ollut huomattava, niin kuin koko Suomenlahdella ja Suomessa yleisesti. Ristiretkiaikana Tanska tavoitteli meitä tosimielessä ja kilpaili Roslagenin ja Upplannin ”rusien” eli ruotsalaisten viikinkien kanssa meistä. 1200-l:n puolivälissä paavi vihelsi sitten pelin poikki ja määräsi Suomenlahden pohjoisrannan kuulumaan Upsalan juuri perustetun arkkihiippakunnan alaisuuteen ja etelärannan Lundin vanhalle arkkihiippakunnalle eli Tanskalle.
RUOTSALAISILLE paavin päätös oli lottovoittoakin arvokkaampi. Tosin Ruotsia ei tuolloin vielä ollut; ”Sverige” mainitaan asiakirjoissa ens. kerran vasta vuonna 1384! Se merkitsee muutamaa vuotta ennen ”Korusalan” eli Kuorsalon siirtymistä kirjoitetun historian lehdille. Sehän tapahtui, kun Viipurin linnanpäällikkö mainitsee Kuorsalon nimen 10.5.1387 täällä kirjoittamassaan kirjeessä Viipuriin.
Paavillisen ratkaisun jälkeen siihen asti suurten viikinkivaltojen Tanskan ja Norjan väliin jäänyt Upplanti ja Roslagen Tukholman ympäristössä saivat vapaat kädet jatkaa kolonisaatiotaan Suomessa. Hämeen ristiretkellä 1249 ei vielä ylitetty Kymijokea, mutta nyt Karjalan eli Viipurin ristiretken aikana tultiin rivakasti yli joen, pantiin pystyyn linna ja väestösiirroin Upplannista turvattiin maa- ja meriyhteys Viipuriin.
Mitä ilmeisimmin Kuorsalon uudet ruotsalaisasukkaat eivät tulleet tyhjään saareen. Täällä asui jo silloin (siis n. vuonna 1300) joko suomalaisia, saamelaisia tai ruotsalaisia tai ehkä kaikkia! Ruotsalaiset saattoivat olla gotlantilaisia tai entisten varjagien jälkeläisiä!
SAAMELAISET SAARESSA? Tämä oletukseni syntyi kun aloin miettiä lapsuudessa oppimani saitansolmun eli saittauksen nimeä; sehän = seidan solmu. Miten saarelaiset tunsivat sen? Entäpä Matrukan vuoren nimi? Matharakka, saamelaisten tärkeä äitijumalatar sopisi mainiosti sen selitykseksi. Yleiset olosuhteetkin, jopa seitakiveksi sopiva Manstuolin kivi, olisivat olleet saamelaisille mieluisia.
Ja nyt sitten tämä poronluinen koukunvarsi, jonka jokunen vuosi sitten löysin rannasta telojen välejä haravoidessani. Se ei ole lähestulkoonkaan kivikaudelta niin kuin vanhimmat Suomesta löydetyt koukunvarret ovat, mutta materiaalinsa vuoksi mielenkiintoinen löytö. Esittelen sitä kiinnostuneille tämän tilaisuuden jälkeen.
SLAAVIT / VENÄLÄISET
Heidän vaikutuksensa Suomenlahdella alkoi voimistua varjagien, viikinkien, aikana 700- 1050. Putin kiistää rusien merkityksen Venäjällä, mutta Kiovan rusien valtakuntaa on mahdotonta sivuuttaa historiassa.
Myös suomalaisten geeniperimä todistaa suhteistamme slaaveihin.
Kuorsalossa muisto slaaveista elää Laviikin nimessä. Tarkoittiko Slavviik Orjalahtea vai Venäläislahtea, sitä saamme arvuutella, koska ruotsiksi sanalla slav on kaksi merkitystä.
1054 tapahtui merkittävä repeämä katolisessa kirkossa, kun se jakautui kahteen kirkkokuntaan, läntiseen paavin johtamaan ja itäiseen Bysantin kirkkoon. Sen verran kaukana lännessä kuitenkin Kuorsalo oli, että ortodoksinen usko ei ulottunut tänne asti. Vaikutteita toki kaikki suomensukuiset ortodoksisuudesta saivat, vieläpä vanhempia kuin läntisen lähetystyön vaikutteet.
MITEN OPPISIMME TUNTEMAAN PAREMMIN KOTISAAREMME MUINAISUUTTA?
Ennen kaikkea meidän tulisi saada tänne arkeologisia tutkimuksia. Myös paikannimistön ja arkeofyyttien tutkailu olisi opettavaista.
Marjatta Astrén