Koulun oppilasmäärä oli suurimmillaan kahtena seuraavana vuotena 40. Kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen välissä se pysyi aina vuoteen 1917 jolloin se laski alle 20, eikä se enää ole siitä noussut huolimatta siitä, että Tammion koulupiiri yhdistettiin Kuorsaloon 1945.

​

Forsgren ei ollut opettajana kuin yhden lukuvuoden. Hänen seuraajakseen johtokunta valitsi urkurikoululaisen Frans E. Soinin Honkilahdelta (1896-98). Soinin jälkeen toimi opettajana yhden vuoden 1898-99 opintojaan harjoittava ylioppilas Brynolf Johansson. Seuraavaksi kahdeksi vuodeksi saatiin vasta kansakoulunopettajaseminaarin käynyt opettaja Lauri Lennart Backman, 1899-1901. Lukuvuotena 1901-1902 oli opettajana Heikki Peltonen, Johannes Linnankosken veli, joka kuoli täällä keväällä 1902. Nyt valittiin opettajaksi ensi kertaa nainen, kansakoulunopettaja Maria Lehto, joka käytti nimeä Maini Lehto ja toimi opettajana kevääseen 1904. Syksyllä tämän jälkeen valittiin opettajaksi opettajakokelas, myöhemmin opettaja Antti Suhonen, Korpiselän poika, joka 35 vuotta, vuoteen 1939, hoiti täällä opettajan virkaa. Vuosiksi 1939-40 oli opettajaksi valittu op. Aarne Nisala, mutta hän ei hoitanut virkaansa täällä. Viransijaisena oli op. Katri Sipari. Talvisodan jälkeen määrättiin koulun opettajaksi Seivästön opettaja Kaapo Meripirtti. 1942-46 oli opettajana opettaja Helmi Laanti, 1946-47 opettaja Tuulikki Suhonen, 1947-48 ylioppilas Irja Ahola, nykyään Seppälä. 1948-49 ylioppilas Matti Ervasti ja syksystä 1949 nykyinen opettaja Hilja Tyni.

​

Me olemme edellä tehneet luettelon oppilaista ja opettajista koko 60-vuotistaipaleelta, mutta palatkaamme nyt takaisin koulun alkamisaikaan. Kylä aivan uhkui tuona aikana ulos pursuavaa henkistä voimaa ja Forsgren huolimatta sairaudestaan ja epäpätevyydestään opettajana omasi kaikki ne kyvyt millä koko saaren väki saatiin hereille. Kun hän yhdessä sisarensa (nykyään Kaitila) kanssa, joka oli kutsuttu tänne tyttöjen käsitöiden ja voimistelun opettajaksi, täällä toimi, voidaan sanoa että koko kylä joutui silloin kouluun. Paitsi kansakoulua piti Forsgren sunnuntaisin jumalanpalveluksen 10 - ½12. Kylän vanhemmille henkilöille opetettiin kaksi kertaa viikossa sunnuntai- ja keskiviikkoiltoina 4 – 6 isänmaan historiaa, maantiedettä, äidinkieltä, laskentoa ja kirjoitusta. Sunnuntaisin oli vielä pienten lasten koulu 1 – 3. Kun vielä lisäämme, että Anna Kaitila johti kylän nuorista kokoonpantua laulukuoroa ja Forsgren itse järjesti iltamia pitäen puheita ja esitelmiä ja harjoittaen näytöskappaleita, jopa itse näytellenkin, niin huomaamme, minkälaiseen kehityksen piiriin koko kylä oli joutunut. Ja kun saaren väki oli päässyt alkuun, vei se seuraavatkin opettajat mukanaan samaan työhön. Me voimme yhdistää koko koulun ajan ennen opettaja Suhosta yhdeksi, sillä on siksi samanlaiset piirteet: ankara kuri, ehdoton läksyjen osaaminen, hyvä käyttäytyminen ja ulkopuolella koulun lukuisat valistusharrastukset. Se ehkä tuntui oppilaista monta kertaa vaikealta, mutta se kasvattipystyvän, reippaan nuorison, jolla oli hyvät harrastukset. Se loi lujan pohjan sekä henkiselle, että ruumiilliselle kehitykselle. Se kasvatti kunnon kansalaisia, jotka pystyivät kilpasille hiihtoladulle, se loi lujan moraalisen pohjan niin, ettei tähän saareen virkavaltaa rikosten takia ole vielä tarvittu hakea.

​

Mitenkä toisenlainen sitten onkaan tuo opettaja Suhosen 35-vuotisopetustaipale 1904 alkaen. Oli kuin olisi käynyt vallankumous koko koulussa. Poissa oli ankara kuri. Mutta jokainen oppilas alkoi tuntea, että opettaja veti häntä jollakin tavalla mukaansa, jokainen tunsi, että opettaja tarkkaan tiesi, missä juuri hän apua tarvitsi ja hän sai sitä. Heikomman hän koetti nostaa toisten tasolle, mutta myöskin etevämpi ehti häneltä saada vastauksen tiedon janoonsa. Näin vähitellen oppilaiden keskuudessa syntyi kunnioitus opettajaansa kohtaan ja se kannusti heitä suurempiin ponnistuksiin.

​

Opettaja Suhosen lukulamppu sammui harvoin ennen puolta yötä. Hän keräsi aina tietoja itselleen ja hänellä oli kyky liittää tiedot toisiinsa tietämiseksi. Hän alkoi miehuutensa vallankumouksellisena, mutta vähitellen hänestä muodostui valtion mallikelpoinen kansalainen. Hän oli pakana ja hänestä tuli Jeesuksen opetuslapsi. Musiikki ja taiteet olivat hänen harrastuksensa pääkohteet.

​

Hän on hellävaroin ohjannut suurimman osan tämän köyhän saaren lapsista opintielle. Kuorsalon kansakoulun kirjoissa on kaikkiaan 327 oppilasta, joista päästötodistuksen on saanut 243. Oppikouluissa on opintojaan jatkanut täältä eri osastoilla siirtyen yhteensä 54. Näistä on keskikoulukurssin suorittanut 27 ja ylioppilastutkinnon 12. Korkeakouluissa on suorittanut insinööritutkinnon 2, arkkitehtitutkinnon 1, Kadettikoulun käynyt 2, kauppaopiston 4, jatko-opiston kansakoulunopettajiksi on valmistunut 6, alakansakoulunopettajiksi 2, sairaanhoitajattariksi 3 entistä oppilasta, merimiesalan ovat luonnollisesti useat valinneet. Aliperämieskoulun on käynyt 8, perämieskoulun 4 ja merikapteeniksi valmistunut 3. Lisäksi on kauppakoulun käynyt 2, meijerikoulun 4, talouskoulun 2 jne.

​

Meidän on myös luotava lyhyt katsaus koulun talouteen. Koulun perustajilla oli onni saadessaan ostaa tämä nykyinen koulutalo, jossa koulutyö voitiin heti aloittaa. Koulusta ja tilasta maksettiin 1800 mk, kylän rahoista, jotka olivat saadut osaksi manttaalirahoista, osaksi kesäjuhla- ja arpajaistuloista. Talvella 1897 ruvettiin suunnittelemaan koulutalon korjausta ja päätettiin se toimittaa perusteellisesti. Kyläkokous hyväksyi piirustukset ja maaliskuun 27 pnä 1897 tehtailija K. Mäkelän kanssa tehtiin urakkasopimus 3500 markan summalla, ehdolla että koulu piti olla valmiina syksyllä. Rahoitus tapahtui siten, että valtiolta saatu apuraha 1500 mk maksettiin heti ja loppusumma viiden vuoden maksuajalla. Tämäkin summa kerääntyi kansanjuhlista ja iltamista ja manttaalituloista. Tämän perusteellisen korjauksen jälkeen on koulu vieläkin samassa kunnossa. Koulun tontti oli kuitenkin pieni ja kun tarjoutui tilaisuus, esitti johtokunta 14.1.1923 kunnanvaltuustolle, että Risto Lommin tontti ja tila ostettaisiin kunnalle. Kunta oli tällä välin nimittäin joutunut koulun omistajaksi. Ulkorakennukset olivat osaksi epäkäytännölliset koulun tarvetta varten. Kunta teetti rakennusmestari Peltoniemellä ulkorakennusten piirustukset. Kokouksessaan 3.6.1924 johtokunta vastusti nykyistä ulkorakennussuunnittelua, koska se oli vastoin vanhaa saarelaista rakennustapaa. Kaunis lahti kun siinä on peitetty rumalla ulkorakennuksella, mutta kunnassa ei vastustusta otettu huomioon.

​

Opettajien palkkaamiseen ja koulun muihin menoihin luovutettiin alusta alkaen kylän kassasta johtokunnan pyytämä määräraha. Tämän rahaston keräämiseksi toimitettiin kyläläisten keskuudessa ”takseeraus” jossa jokaisen tulot arvioitiin ja sen perusteella kannettiin 25 penniä sadalta ynnä ns. henkiraha, 1 mk jokaiselta ripillä käyneeltä henkilöltä. Tällä tavalla saatiin kassaan se summa jolla opettajien palkat, valaistus, polttopuut ym. sellaiset maksettiin. Tämä ns. kannatussumma oli eri vuosina 1896-1902 300 mk, 1902-1906 450 mk, 1907-1917 500 mk.

​

Koulun hallussa oleva metsäpalsta ansaitsee oman lukunsa. Kylähän oli ostanut sen rakennuksen yhteydessä yhteisiin ja siis myös koulun tarpeisiin ja saanut 3. lainhuudon Kuorsalon saaren kansakoululle 28.2.1896. Tilalla suoritettu jakotoimitus päättyi 17.9.1906, siinä koulutalon tilalle tuli varsinaista metsämaata 22,59 hehtaaria. Tämä puurikas metsäpalsta oli myöhemmin kunnan ja koulupiirin välisen kanssakäymisen esteenä. Koulupiiri pyysi 1905, että Kuorsalon koulu otettaisiin kouluun nähden samaan asemaan kuin muutkin kunnan koulut. Tämä anomus ei aiheuttanut kunnan puolelta mitään toimenpiteitä. 1910 päätti koulun johtokunta anoa koulua kunnan kouluksi. Samana päivänä pidettiin kuitenkin uusi kokous, jossa edellä mainittu päätös kumottiin ja päätettiin että koulua ei luovuteta kunnalle. Tämä päätös johtuu siitä, että pelättiin kunnan koulun yhteydessä vievän myös puheena olevan metsäpalstan. Kun sitten oppivelvollisuuslain voimaantulon yhteydessä maaherran määräyksellä koulut varoineen ja velkoineen määrättiin luovutettavaksi kunnalle, katsoivat Kuorsalon koulupiiriläiset, että kun muilla kunnan kouluilla ei ollut vastaavanlaista omaisuutta, oli kohtuutonta että heidät vaadittaisiin luovuttamaan koulun yhteydessä arvokas metsäpalsta. Täällä laadittiin sääntö ns. sivistyssäätiölle, jolle oli tarkoitus luovuttaa ko. palsta. Säätiön tarkoituksena oli tukea vähävaraisia kuorsalolaisia sekä ammattinsa harjoittamisessa täällä että avustaa heitä opin tiellä myöntämällä helppokorkoisia lainoja ja avustuksia. Kunta vaati kuitenkin jyrkästi tilaa itselleen, joten asiasta aiheutui pitkäaikainen oikeudenkäynti. Se päättyi vasta 28.11.1939 jolloin puheena oleva metsäpalsta joutui kunnan omaksi.

​

Alussa mainitsimme jo muutamia niistä miehistä, jotka ovat toiminnallaan vaikuttaneet tämän kuusikymmentävuotisen koulun syntyyn. Lienee paikallaan tässä yhteydessä muistaa johtokunnan puheenjohtajat.

​

Merikapteeni Joel Römpötti oli keskeisin henkilö koulun perustamisvaiheessa ja hänet valittiin ensimmäiseksi johtokunnan puheenjohtajaksi. Taavi Sipari ja Aleksanteri Mäkelä joutuivat sitten vuorotellen kantamaan useinkin heidän taidoilleen ylivoimaisen kuorman opettajien vaihtuessa melkein joka vuosi. Adolf Arvilommi, Topi Sipari ja Alfred Sipari hoitivat sen jälkeen useat vuodet puheenjohtajan tehtäviä. Aleksanteri Arvilommi, joka monet vuodet oli koulun taloudenhoitaja, toimi myös puheenjohtajana. Evald Sipari hoiti tätä virkaa 6 vuotta, kuolemaansa saakka, jonka jälkeen Matti Niemelä ja Eero Sipari olivat tässä vastuunalaisessa tehtävässä. 1939 valittiin puheenjohtajaksi Taavi Lommi ja hän hoitaa tätä tehtävää edelleen.

​

Muista ansioituneista johtokunnan jäsenistä on meidän mainittava merikapteeni Mooses Sipari, joka monena vuotena oli koulun talouden hoitajana. Reinhold Sipari, Ida Mäkelä, Evald Mäkelä, Ida Sipari ovat kuuluneet monet vuodet johtokuntaan.

​

Koulun oppilaista on 69 saavuttanut matkan pään, monet koulun opettajista ovat myös jo aikaa siirtyneet ajasta iäisyyteen. Koulun perustajat lepäävät kaikki mullan alla ja monet johtokunnan jäsenet ja koulun ystävät ovat iäksi poissa keskuudestamme.

​

Me olemme täällä kertoneet saavutuksia ja lukeneet voiton lukuja, mutta väkisinkin tunnelmamme on aivan kuin olisimme heikon vanhuksen viimeisillä syntymäpäivillä. Parhaimmankaan optimistin on vaikea nähdä, että riutuva saaristoelämä voisi vielä kohentua, että uusia käryksiä vielä laitettaisiin ja että talvinen latu täältä pysyisi vielä auki. Valtiovallan unohtama saarelaisväestö on itse jo menettänyt toivonsa.

​

Mutta sittenkin:

​

Vaan illalla kun lähtehen

​

taas painuu päivän rusko

​

Sä silloin toivon unta näät

​

Sun mieles täyttää usko

​

Et vielä kerran samoin kuin

​

laskenut päivä koittaa

​

tääl elo virkoo voimistuu

​

taas Saaren pojat voittaa.

 

Jälkikirjoitus:

Kuorsalon kansakoulu lakkautettiin 15.6.1959. Tuona päivänä koulun päiväkirjaan on opettaja Hilja Tyni kirjoittanut seuraavat sanat: ”Lukuvuoden lopettajaiset (samalla koko koulutyön lopettajaiset tällä koululla).”